Jakamisen ilosta – ja helpompien ihmissuhteiden

Kokosin sähköpostiin ajatuksia erään toisen henkilön puheenvuoron pohjaksi ja tulin käyttäneeksi termiä ”sosiaalisen median filosofia”. Tai jotain sinne päin, saattoi siinä olla muitakin sanoja välissä.

Joka tapauksessa minua ovat jo jonkin aikaa kiinnostaneet asenteet ja arvot, jotka selittäisivät yhteisömedian suosion taustalla – miksi sosiaalista mediaa käytetään. Aitona keittiöpsykologina olen tehnyt yleistettäviä havaintoja itsestäni. Jos nyt saan tähän kirjattua oman filosofiani, tulen samalla paljastaneeksi teesit, joilla olen auttanut ja autan asiakkaitani sosiaalisen median temmellyskentille.

Ennen kaikkea yhteisömediassa on kyse jakamisesta. Itsestäänselvä toteamus on tärkeä muistutus organisaatioille, jotka haluavat edistää asiaansa verkkoyhteisöjen kautta. Mitä sellaista meillä on tarjottava, jota kohderyhmät haluavat jakaa? Jakaa voi esimerkiksi tietoa, ideoita, kokemuksia ja elämyksiä. Tärkeämpi kysymys kuin mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on minulle, on kysymys, mitä hyötyä meistä on asiakkaillemme.

Toinen toisteltu klisee korostaa sosiaalisen median ensimmäistä sanaa, sosiaalista. Perusasioihin kuuluu mahdollistaa vuorovaikutus yhteisöpalvelujen muiden käyttäjien kanssa. Silti yhä näkee blogeja vailla kommenttilaatikkoa ja seuraajien  kirjoituksilta suljettuja Facebook-seiniä. Oma kysymykseni yrityprofiileja perustaville asiakkaille ei ole, ”mitä haluatte tehdä sosiaalisessa mediassa”, vaan ”mitä haluatte seuraajienne tekevän”.

Kolmas sosiaalisen median teesi ponnistaa ensisijaisesti henkilökohtaisesta elämästäni. Yhteisöllinen media tarjoaa mahdollisuuden kanssakäymiseen ja tutustumiseen ilman kaikkea ihmissuhteiden painolastia, jota kasvokkaisessa elämässä kannetaan. Toisten mielestä internetin ihmissuhteet eivät ole todellisia tai luotettavia vaan toiminnan tietoverkoissa täytyy olla suhteineen kaikkineen fyysisen elämän toistoa ollakseen aitoa ja hyväksyttävää.

Joku voi kuitenkin ajatella, että aktiiviseen viestintään perustuva ihmisten kohtaaminen antaa arvon juuri viestinnälle – sille, mitä sanotaan – eikä pinnallisille asemaan tai yhteisiin ympyröihin liittyville tekijöille. Minusta ystävystyminen on hankalaa. Internetissä voin olla tekemisissä samoista asioista kiinnostuneiden ja uusia asioita opettavien ihmisten kanssa ilman ystävystymisen hankaluutta.

Tämän viimeisen motivaatiotekijän voi tavallaan siirtää organisaatioidenkin sosiaalisen median suunnitelmiin. Internetissä kanssakäyminen on usein välittömämpää kuin myymälässä tai konttorilla, jonne asiakas harvoin noin vain tupsahtaa. Asiakassuhdetta ei ystävyyssuhteen vahvuisena pidetäkään, mutta voisiko sitä syventää juuri verkon kautta? Tämä sivuaa samaa peruskysymystä, johon aiemmatkin huomiot liittyvät: otetaanko sosiaalinen media käyttöön markkinointi- ja palautekanavana vai annetaanko sille mahdollisuus palvella asiakkaita entistä paremmin koko palvelun laajuudelta?

Sain alussa mainitsemaani sähköpostiin vastauksena kiitoksen. Ajatukset olivat hyviä ja jopa samansuuntaisia tilaajan mietteiden kanssa. Nyt sitten pohdin, miten oma yritykseni toteuttaa sosiaalisen median ”filosofiaani”. Pitäisiköhän laittaa sellainen Facebook-sivukin?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.