Verkkominä jakaantuu

Seurailen tätä kirjoittaessani Twitterissä visertävää keskustelua työ- ja yksityishenkilön erottamisesta verkossa. Käytännössä kysymys tiivistyy usein siihen, toimivatko molemmat henkilöpuolikkaat verkkoyhteisöissä samalla profiililla. Asiasta olen keskustellut mielenkiintoisesti ennenkin, viimeksi toissapäivänä ystäväni kanssa.

En ole koskaan verkossa erotellut työminääni siitä toisesta. Toki käytän eri kanavia eri tarkoituksiin, mutta kanavilta pääsee helposti toisille ja viimeistään Twitterissä jaan linkkejä  kaikilta elämän osa-alueilta.

Olen sillä tavalla naivi, että luotan ihmisiin ja lukutaitoon. Omalla nimelläni allekirjoittaessani edustan aina vähintään itseäni, ja asiayhteyden pitäisi paljastaa, kenen muiden nimissä puhutaan. Tällainen naivius lienee yleensäkin ironisten ihmisten ongelma.

Vastuu siirtyy kuulijalle

Paljon huolehditaan siitä, mitä verkossa sanotaan ja lähetetään. Jos sosiaalinen media on aidosti merkki vuorovaikutuksen lisääntymisestä ja korostumisesta, pitäisi lukijan ja vastaanottajan vastuun olla tasavertaisesti esillä. Avoimuutta ylistetään ja vaaditaan ymmärtämättä, että se lisää tiedon määrää. Tämä taas vaatii entistä parempaa lukutaitoa.

Omien ja työasioiden periaatteellisessa erittelyssä ei mielestäni ole mitään erityisen ammattimaista tai tavoiteltavaa. En anna arvoa sellaiselle perinteiselle työelämälle, joka vaatii piilottamaan yksityiselämän yhteistyökumppaneiden tai asiakkaiden pelossa. Samojen käytöstapojen pitäisi päteä kotona ja töissä, tai ainakin kyläillessä ja töissä käydessä.

Kotiväkihän tietysti tuntee kipeimmät totuudet, jotka salaan ihmisten ilmoilla liikkuessani mutta siihen ei verkon- tai työnantajan pelko vaikuta normaalia häpeää enempää.

”Väärin keskusteltu!”

Minäminän ja työminän eriyttäminen liippaa henkilöbrändi-aihetta ja markkinointia, josta sitten joskus toiste. Lopuksi haluan kuitenkin liittää nämä mietteet kolmanteen aiheeseen, jonka pelkään olevan tämänkin asian takana.

Keskustelu käy aina kiivaimmaksi siinä vaiheessa, kun keskustellaan keskustelemisesta. Kenen mandaatilla puhutaan, mitä oikeasti ajetaan takaa, onko edes oikeutta puhua, onko mielipide sama töissä ja kotona, saako sanoa ”Venäjä”, milläs asiantuntemuksella suuta auotaan – olennaisimpia kysymyksiä, mikäli suomalaiselta medialta tai julkikeskustelijalta kysytään.

Sisällön rikkauteen keskittyvälle tekstisuunnittelijalle  kulttuuri on vieras. Samanlaiselta harhauttamiselta tuntuu se, että eri asioista pitää puhua eri profiilikuvan kanssa.

Ei kommentteja “Verkkominä jakaantuu”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.