Verkkominä jakaantuu

Seurailen tätä kirjoittaessani Twitterissä visertävää keskustelua työ- ja yksityishenkilön erottamisesta verkossa. Käytännössä kysymys tiivistyy usein siihen, toimivatko molemmat henkilöpuolikkaat verkkoyhteisöissä samalla profiililla. Asiasta olen keskustellut mielenkiintoisesti ennenkin, viimeksi toissapäivänä ystäväni kanssa.

En ole koskaan verkossa erotellut työminääni siitä toisesta. Toki käytän eri kanavia eri tarkoituksiin, mutta kanavilta pääsee helposti toisille ja viimeistään Twitterissä jaan linkkejä  kaikilta elämän osa-alueilta.

Olen sillä tavalla naivi, että luotan ihmisiin ja lukutaitoon. Omalla nimelläni allekirjoittaessani edustan aina vähintään itseäni, ja asiayhteyden pitäisi paljastaa, kenen muiden nimissä puhutaan. Tällainen naivius lienee yleensäkin ironisten ihmisten ongelma.

Vastuu siirtyy kuulijalle

Paljon huolehditaan siitä, mitä verkossa sanotaan ja lähetetään. Jos sosiaalinen media on aidosti merkki vuorovaikutuksen lisääntymisestä ja korostumisesta, pitäisi lukijan ja vastaanottajan vastuun olla tasavertaisesti esillä. Avoimuutta ylistetään ja vaaditaan ymmärtämättä, että se lisää tiedon määrää. Tämä taas vaatii entistä parempaa lukutaitoa.

Omien ja työasioiden periaatteellisessa erittelyssä ei mielestäni ole mitään erityisen ammattimaista tai tavoiteltavaa. En anna arvoa sellaiselle perinteiselle työelämälle, joka vaatii piilottamaan yksityiselämän yhteistyökumppaneiden tai asiakkaiden pelossa. Samojen käytöstapojen pitäisi päteä kotona ja töissä, tai ainakin kyläillessä ja töissä käydessä.

Kotiväkihän tietysti tuntee kipeimmät totuudet, jotka salaan ihmisten ilmoilla liikkuessani mutta siihen ei verkon- tai työnantajan pelko vaikuta normaalia häpeää enempää.

”Väärin keskusteltu!”

Minäminän ja työminän eriyttäminen liippaa henkilöbrändi-aihetta ja markkinointia, josta sitten joskus toiste. Lopuksi haluan kuitenkin liittää nämä mietteet kolmanteen aiheeseen, jonka pelkään olevan tämänkin asian takana.

Keskustelu käy aina kiivaimmaksi siinä vaiheessa, kun keskustellaan keskustelemisesta. Kenen mandaatilla puhutaan, mitä oikeasti ajetaan takaa, onko edes oikeutta puhua, onko mielipide sama töissä ja kotona, saako sanoa ”Venäjä”, milläs asiantuntemuksella suuta auotaan – olennaisimpia kysymyksiä, mikäli suomalaiselta medialta tai julkikeskustelijalta kysytään.

Sisällön rikkauteen keskittyvälle tekstisuunnittelijalle  kulttuuri on vieras. Samanlaiselta harhauttamiselta tuntuu se, että eri asioista pitää puhua eri profiilikuvan kanssa.

0 thoughts on “Verkkominä jakaantuu”

  1. Miksi työ- ja yksityiselämän eriyttäminen olisi välttämättä jonkin pelkoa?

    Eikö kyseessä voi yhtä hyvin olla vain pyrkimys olla ikävystyttämättä tuttavia ja kavereita työasioilla ja työhön liittyviä some-kumppaneita yksityisasioilla?

  2. Yleensä keskusteluissa se on näyttäytynyt pelkona pikemmin kuin huomaavaisuutena. Mutta jälkimmäistäkin pyrkimystä varmasti on. Minusta ikävystyttävyys ei ole kiinni niinkään aiheesta vaan esiintymistavasta. Tätä tarkoitan lukijan vastuulla sietää tietomäärää, joka toivottavasti aina tuotetaan huomaavaisesti.

    Jotkut käyttävät esimerkiksi Fb:n listoja pitääkseen kohderyhmät erillään mutta profiili on kuitenkin sama. Erilliset Fb-profiilit taas tuntuvat minusta keinotekoisilta. Facebook-kaveri on jo käsite sinänsä, tuntuu typerältä eritellä ihmiset vielä Fb-työkavereihin ja Fb-yksityiskavereihin.

  3. Kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelusta!

    Näin yksityisyrittäjänä on melko hankalaa erotella yksityis- ja työminää. Toisaalta olen sitä kuitenkin tehnyt.

    Facebook on oikeastaan ainoa väline, jossa työ- ja yksityisminäni ovat molemmat mukana. Siellä erottelun olen tehnyt siten, kuten monet muutkin, että henkilöprofiilini on yksityisminän käytössä ja Facebook-sivuni kautta viestittelen työhön liittyviä asioita. Tällöin sukulaisten ja kavereiden ei tarvitse lukea yritykseeni ja työhöni liittyviä asioita, jos ei kiinnosta.

    Minusta tämä jako on toiminut hyvin. Facebook-sivuni ei ole omalla nimelläni, mutta jos olisin perustamassa sivuani nyt, pohtisin vakavasti oman nimen käyttöä.

    Kuten Eero Leppänen (@rautasilta) on viime aikoina muistuttanut, Facebookissa ei saa käyttää kahta henkilöprofiilia yhtä aikaa, http://www.facebook.com/terms.php

  4. Facebook-sivut eivät oikeastaan ole verkkopersoonan jakamista, koska sivu on enemmän kotisivu kuin profiili. Sivun nimellä voi tuottaa sisältöä vain kyseiselle sivulle.

    Mutta samaa olen tehnyt ”runoilijabrändini” kehittämiseksi. Sivu ei ole omalla nimelläni mutta esittelyssä se tulee heti esiin.

    Yksinyrittäjänä ja asiantuntijapalvelujen myyjänä minän pilkkominen on toki hankalampaa kuin isossa organisaatiossa, jossa ollaan selkeämmin ”vain töissä”. Toisaalta minun luonteellani missään ei olla vain töissä. Niinpä olen päivätyöpaikassani koetellut rajoja kirjoittelemalla työstäni kriittiseen sävyyn ja jakamalla tuntojani avoimesti verkossa. Jotain se on maksanut mutta uskoakseni myös edistänyt hieman avoimempaa kulttuuria – ainakin yksilöiden tasolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.