Viikon ruotsalaisuutisten jälkeen Palvelualojen ammattiliitto kertoi Suomessakin annetun ”Facebook-potkuja” – irtisanottu siis työntekijöitä, jotka ovat julkaisseet työnantajaa häirinneitä asioita Facebookissa. Minua uutiset surettavat.

Sosiaalisen median ohjeistukset liitetään usein juuri tällaisiin tapauksiin. Työntekijöitä halutaan ohjeistaa toimimaan organisaation kannalta oikein, joko edistämään organisaation asiaa sosiaalisessa internetissä tai olemaan ainakin vaikeuttamatta asian etenemistä. Kuten aiemmin mainitsin, toivoisin päinvastaista näkökulmaa.

Miksi organisaation etu menee työntekijän oikeuksien edelle? Mikä on työntekijän turva, kun yritys antaa itsestään katteetonta kuvaa viestinnässään? Miksi asiakkaan oikeudet ovat työntekijää vahvemmat?

Peruskysymys on laaja ja periaatteellinen ja liittyy koko työn käsitteeseen; mikä on arvokasta ja mikä oikeaa lojaalisuutta ruokkivalle kädelle. Yksinyrittäjän on helppo sanoa, mutta eikö tavoitteena voisi olla sellainen toiminta, ettei oman väen tarvitse purnata? Pitääkö kaikkeen sitä paitsi suhtautua aina niin vakavasti?

Kiellot provosoivat

Tuntuu nurinkuriselta, että yritykset luovivat sosiaalisessa mediassa opiskelemassa, mitä asiakkaat ja kilpailijat heistä puhuvat, mutta sulkevat samalla henkilökuntansa suita. Salaisuudet ja henkilökohtaisuudet ovat asia erikseen mutta tavallinen kahvipöytäpurnaaminen kuuluu jossain määrin jokaisen työpaikan arkeen. Sen kitkeminen internetistä on pelkän oireen hoitamista.

Työntekijöiden verkkokirjoitteluun puuttumisessa on aina kääntöpuolensa. Kriittinen purkaus Facebookissa ei ole uutinen, siitä annettu lopputili on. Kiellot ja lannistavat ohjeistukset myös lähinnä provosoivat ja saavat aikaan kitkerämpää vuodatusta kuin kannustava ilmapiiri.

Parhaiten toimii itsesens…sääntely. Kun edellisestä työnantajastani tuli tekstitoimiston asiakas, huomasin jättäväni monet sellaiset epäkohdat ja kummalliset tapaukset omaan tietooni, joita ennen olisin päivitellyt verkossakin. Jopa paikallislehden kritisointi on lähes unohtunut sen jälkeen, kun kirjoitin siihen ensimmäisen juttuni, vaikka lehden taso ei ole mihinkään hypännyt.

Kuva: stock.xchng