Sähköpostilla haastatteleminen on luvattoman helppoa. Aikaa ei tarvitse käyttää vastausten kirjoittamiseen eikä haastatteluhetken järjestelyihin muutenkaan vaan haastatteluvastaukset saa valmiiksi ”litteroituina”.

Mutta paljonhan siinä häviääkin. Moni laittaa kielen keskelle suuta alkaessaan kirjoittaa eikä päästä käsistään hauskoja tai iskeviä ilmauksia, joita puhellessa tulisi solkenaan. Vaikka asiakas- tai yhteisölehtiin ei revolverihaastatteluja tarvitakaan, sähköposti saattaa latistaa liian asiallista tyyliä entisestään.

Vaikeaa on myös kysellä lisäkysymyksiä tai tarkennuksia, jos tekee senkin sähköisesti. Yleensä yritysjulkaisujen haastatteluihin suhtaudutaan kyllä myönteisesti eivätkä jututettavat ajattele, kuinka paljon valmiiksi kirjoitetut kommentit vähentävät toimittajan työtä. Mieluusti kirjoittavat, kun pääsevät itse muotoilemaan.

Sähköpostihaastattelupyyntöön myönnytään helposti varmaan siksikin, että haastateltava luulee välttävänsä valokuvauksen, kun ei ole keskustelutilannetta, jossa kuvata. Minä annankin valokuvaajien ottaa myöhemmin itse yhteyttä kuvattaviin. Kun haastattelu on jo annettu, kuvasta on vaikea kieltäytyä.

Organisaatioviestinnän lomassa tuntuu vapauttavalta tehdä juttuja ”oikeisiin” lehtiin. Kun aikataulutkin ovat tiukemmat ja taustalla instituutiona pidetty media, puhelimeen tai hihaan tarttuminen on helppoa.

Sähköpostilla haastatteleminen antaa vähemmän tilaisuuksia tunneilmaisuihin. Sellaisissa jutuissa ihmiset yleensä vain toteavat, sanovat, kertovat tai selittävät. Vai voisiko :D-hymiön vastauksen perässä tulkita vaikka näin?

”Eipä ole uusia määrärahoja näkynyt”, herra X nauraa.

Kuva: stock.xchng