”Mihin mun tviitit katos?” kyselee joku Twitterissä harva se päivä. Vakiovastauksia on kaksi: 1) viestimäärien nollautuminen on palvelun yleisimpiä virhetilanteita tai 2) mitä väliä lukumäärillä on – laatu ratkaisee.

Minulle numeroilla on väliä. Seuraan henkilökohtaisen profiilini viestimäärän nousua kohti seitsemättätuhatta päivitystäni ja suunnittelen tasalukuviestiin jotain nokkelaa. Sitten unohdan seurannan ratkaisevalla hetkellä ja nokkeluus jää sanomatta.

Kun saan uuden seuraajan, päätän nopeasti, tuleeko suhteestamme molemminpuolinen. Vaikuttajia ratkaisun takana ovat henkilön kuvaus itsestään, tilin aktiivisuus, viestinnän keskustelupainotteisuus sekä viestimäärä. Viimeistä tekijää arvioin tietysti suhteessa Twitterissä kulutettuun aikaan.

Tykkään siitä, ettei turhia arastella vaan annetaan mennä, kun on sanottavaa. Ja tykkään siitä, kun on sanottavaa.

Tärkein luku Twitterissä minulle on kuitenkin minua seuraavien ja itse seuraamieni seuraavien profiilien erotus. Varsinkin yrityksen tilillä koen onnistuvani edes jotenkin, kun juttuja lukee useampi kuin omassa virrassani kelluu. Osoittaahan se myös, että seuraajat ovat jossain määrin tosissaan, kun eivät edellytä vastavuoroista kiinnostumista.

Yrityskäytössä sosiaalisen internetin vermeiden teho lasketaan luonnollisesti euroissa. Silti peukkujen, tykkääjien, seuraajien ja mainitsijoiden määrät ovat tärkeitä. Niistä saa hetkeksi iloa ja motivaatiota.

Minua lämmittää kovasti, kun joku rohkenee jakaa yrityksen nimissä julkaisemani blogikirjoituksen tai peukuttaa tekstitoimiston Facebook-päivitystä. Pidän sitä jopa aidompana arvostuksenosoituksena kuin henkilökohtaisten juttujeni levittämistä ja tykkäämistä.

Kuva: stock.xchng