Vakiokeskustelunaiheita Twitterissä ovat eri palveluiden automaattisyötteet, jotka pukkaavat sisältöä ihmisten viestivirtoihin. Yleensä niitä paheksutaan ja moni kertoo karsivansa seurattavistaan automaattiviestejä tulvivat tilit. Tietyistä palveluista syöttyvät päivitykset voi myös filttereiden avulla poistaa näkyvistä – automaatilla automaattia vastaan siis.
Käytän itse muutamia pakkosyöttäjiä sekä palveluita, joiden Twitter-yhteyden voi valita jokaisen päivityksen yhteydessä. Mobypicture lähettää lataamani kuvat otsikoineen Twitteriin. Foursquare kertoo, missä olen, jos niin haluan. HeiaHeia! rekisteröi kaikki syöttämäni liikuntasuoritukset. Tumblrissa pitämäni Suosituksia-blogi työntyy Twitteriin, kun niin päätän. Paper.li:tä en ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta silläkin voisin jakaa keräämiäni linkkejä automaattiviesteinä.
Kyllä automaatit minuakin silti ärsyttävät, kun niitä käytetään väärin. En kiinnostu uusista seuraajista, joiden viestit ovat pelkkää I’m at tai The Daily is out -päivittelyä. Ikävä välinpitämättömyys siitäkin huokuu, jos käyttäjä ei näytä edes tietävän paikkatietojensa tukkivan muiden viestivirtoja.
En silti tuomitse automatiikkaa pelkän automatiikan vuoksi. Kuten missä tahansa viestinnässä, sosiaalisessa mediassakin täytyy lähettää oikea viesti oikeaa kanavaa pitkin. Sisältö ratkaisee myös automaatin välittämien viestien osuvuuden.
Mobypicturen otin alunperin käyttöön syöttääkseni kuvia helposti juuri Twitteriin. Kirjoitan kuvien otsikot ajatellen pelkästään niiden luettavuutta siellä. Foursquaresta annan päivityksen tulla muuallekin, jos minulla on jotain muuta sanottavaa kuin pelkkä paikkatieto. Tumblrissa Twitter-viestiä voi jopa muokata. Paper.li-konseptissa syöte on vakio mutta palvelut ovat idealtaan niin tiiviisti toistensa kanssa naimisissa, että ”verkkolehden” käyttö täytyy alusta lähtien miettiä Twitterin ehdoilla.
HeiaHeia! on uusin tuttavuuteni ja aluksi arastelin liikuntatietojeni pakkosyöttöä. Koska lenkkeilyyn, jota kuntoillakseni jaksan pääasiassa harrastaa, liittyy olennaisesti sen aikana kuunneltu musiikki tai podcast, otin tavakseni kertoa päivityksessä, millaista hengenravintoa hölkätessäni nautin. Samalla tulee suositeltua tai kommentoitua tallenteita, jotka joka tapauksessa Twitterissä ottaisin esille.
Tämä onkin yksi ohjaava tekijä omassa automaattisyöttämisessäni. Lähetän ulkopuolisten palvelujen kautta viestejä, jotka muuten voisin julkaista Twitterissä normaalistikin.
Kun keskustelu paholaisen keksimistä viestiautomaateista viriää, tekee mieleni kysyä, kuinka laadukkaaksi kriitikot arvioivat itsetuottamansa Twitter-sisällön. Moni valuttaa virtaan manuaalisesti ihan samanlaista kökköä kuin automaatin päälle unohtaneet heiaheiaajat.
(Yhdenlainen viestikone se on tämäkin.)
Minua ärsyttävät Heiaheia ja 4sq siinä tapauksessa, että ei ole lisätty mitään sijainnin tai liikuntasuorituksen lisäksi, varsinkin jos ne muodostavat suuren osan tviiteistä. Jos taas samalla annetaan arvokasta lisätietoa, on näitä mielekäs tviitata. Eli se minua ei kiinnosta, missä joku käy syömässä tai ruokaostoksilla paitsi sitten, jos kerrotaan, miksi juuri siellä.
Minun twittervirtaani tulevat automaattisesti linkit blogipostituksiini ja kerran päivässä Paper.li -Daily. Lopetin tviittien automaattisen tuplaamisen Facebookissa. Nykyisin panen Tweetdeckillä tviitin menemään myös FB:hen, jos se on sellainen, että sen voisi muutenkin sinne panna. Myös blogilinkit menevät automaattisesti FB:hen. Saattaa tietysti olla, että joku näkee blogaukseni sekä Twitterissä että FB:ssä ja ehkä vielä tilaa RSS:nkin, mutta pääsääntöisesti tavoitan kummassakin eri ihmiset.