Google+ mutta miksi

Oskari Uotisen vierailu blogissa. InFlow-yrittäjän kirjoittaa myös omaa Tiedon jyvä -blogia.

Ensiksikin: Seuraava pohdinta ei nojaa välttämättä faktoihin, vain omiin mielipiteisiini. Mielenkiintoista uuden verkkopalvelun lanseerauksessa on kuitenkin nimenomaan se, että yksittäisten ihmisten mieltymykset ja kokemukset palvelun käytettävyydestä sanelevat sen, miten palvelu tulee menestymään. Tästä näkökulmasta minun henkilökohtaisilla mieltymyksillänihän on itse asiassa suurempi painoarvo kuin niin sanotuilla faktoilla…

Miksi rekisteröidyin Google+:aan? Vastaus tähän on yksinkertainen: ryhmäpaine. Kaikki kaveritkin liittyivät siihen. Viettäessäni kesälomaa heinäkuussa pyrin olemaan niin offline kuin suinkin mahdollista. Ja juuri siihen saumaan Google+ lanseerattiin. Seuratessani silloin tällöin lomailun ohella, mistä verkostoissani olevat ihmiset keskustelivat, tunsin olevani ihan ulkona jo viikossa. Ensimmäinen tehtäväni kesälomalta palattuani oli hankkia kutsu Google+:aan ja tarkastaa, mistä kaikki oikein puhuivat.

Yleisen kiinnostuksen luomiseen Google+:n ympärille ei vaadita mitään muuta kuin se, että palvelu on ison G:n palvelu. Niin kävi myös Google Waven kohdalla, jonka käytettävyys ei tosin ollut paras mahdollinen. Palvelu lopetettiin sittemmin.

Siitä päästäänkin nimenomaan siihen, miksi Google+:lla on paremmat mahdollisuudet selviytyä kuin Wavella. Google+ on ottanut opiksi (myös joistakin Facebookin ongelmakohdista).

Esimerkkinä Google+:n piirit helpottavat ihmisten jaottelua siten, että käyttäjä voi osoittaa päivityksensä vain tiety(i)lle piir(e)ille. Myös Facebookissa tämä onnistuu, muttei näin yksinkertaisesti ja helposti. Samoin piireihin voi lisätä myös ennestään tuntemattomia henkilöitä, eli Google+:n tapauksessa ei puhuta kaverisuhteesta, vaan Twitterin tapaan ehkä enemmän seuraajasuhteesta (joka on kaverisuhteesta poiketen yksisuuntainen). Toki Google+:n käyttöliittymässä on monia muitakin innovatiivisia toimintoja, mutta niistä on jo kirjoitettu lukuisia bloggauksia.

Edelliseen liittyy myös käyttäjien kokemuksen kertyminen. Moni meistä on pyörinyt Facebookissa jo jonkin aikaa, ja kun Facebook oli se ”ensimmäinen” sosiaalisen median palvelu, joka räjäytti potin, ei käyttäjillä vielä ollut kokemusta esimerkiksi siitä, keitä hyväksyä kavereiksi ja miten heitä jaotella. Google+ mahdollistaa valtavalla käyttäjämäärien nousullaan sen, että samat kaverit ovat kohta mukana myös Plussassa, ja nyt verkostoitumisen voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä ja välttää kaikki ne virheet, joita Facebookin käytön myötä on tullut tehtyä.

Nämä ovat omia mielipiteitäni siitä, miksi Google+:lla on hyvät mahdollisuudet luoja jalansijaa. Miten sitten Googlen +1-toiminto liittyy tähän kaikkeen? Entä mikä on Facebookin vastaus? Aika näyttää, miksi kilpailutilanne kehittyy, ja sillä välin voi lukea jonkin lukuisista bloggauksista, joissa käsitellään sitä, miksi Google+ epäonnistuu.

Olemmeko sitten matkalla kohti yhden palvelun tulevaisuutta? Tuskin. Silti ainoa kilpailutilanne, jonka kehittymistä seuraa vieläkin suuremmalla mielenkiinnolla kuin matkapuhelinjättien keskinäistä muskelienmittailua, on verkkopalvelujättien keskinäinen nahistelu. Asetelmahan on herkullinen: Googlella on hakukoneherruus, YouTube, kalenterit, sähköpostit, Orkut ja esimerkiksi Picasa (toki myös mm. Chrome ja Android). Facebook nojaa nimenomaan Facebookin valta-asemaan, mutta esimerkiksi Skypen kanssa aloitettu yhteistyö kertoo siitä, ettei myöskään Facebook voi tuudittautua nykyiseen tilanteeseensa. Ja sitten kun otetaan huomioon, että Microsoft osti verkkopuhelupalvelu Skypen toukokuussa… (Ja tämän takia Google+:n videotoiminto Hangouts on varsin mielenkiintoinen tuttavuus.)

One thought on “Google+ mutta miksi”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.