Kolumni Raahen Seudussa 11.2.2013

Raahen Seudun nettilukijat näyttivät taannoin pahimmat puolensa kommentoidessaan vasemmistonuorten aloitetta Suomen vähemmistöystävällisimmäksi kunnaksi pyrkimisestä. Tavallisen vasemmistovastaisuuden lisäksi kommarihomo-huutelu paljastaa äänekkään vähemmistön erilaisuuskammon.

Ilkeilijöiden kanssa väittely vähentää ennakkoluuloja kuitenkin yhtä vähän kuin sotiminen sotimista. Tasa-arvoa edistetään tehokkaimmin puuttumalla hiljaisiin normeihin – niihin, jotka pitävät jotain asiaa normaalina ja toista epänormaalina, vaikka kumpikin kuuluvat ihmiselämän laajaan kirjoon. Tähän tähtää vasemmistonuorten aloitekin.

Ahtaat normit eivät rajoita vain seksuaalisuutta ja sukupuolta. Ihmiset kokevat ulkopuolisuutta esimerkiksi uskonnon, kielen tai vammaisuuden vuoksi. Pahimmillaan normeja pönkitetään suvaitsevaisuuden nimissä. Hyvää tarkoittavat ihmiset hellivät sukupuolensa korjanneista, muslimeista tai vaikkapa vanhuksista kliseisiä stereotypioita, jotka ahtavat kohteensa vielä ahtaampiin lokeroihin kuin normaalinormit.

”On erittäin tyypillistä, että opinto-ohjaajat sivuuttavat ihmisen omat vahvuudet ja toiveet ja ehdottavat tiettyjä, vammaiselle sopiviksi katsomiaan ammatteja”, kirjoittaa vammaisaktivisti Amu Urhonen.

Väestöliiton monikulttuurisuusasiantuntija Maryan Abdulkarim puolestaan törmäsi koulussa kristinuskon normiin. Hänen oletettiin tietävän kaiken islamista ja kotimaastaan, vaikka suomalaisnuoret eivät tienneet juuri mitään omasta uskonnostaan. Abdulkarim toteaa koulumaailman rakentuvan kulttuurille, joka on vieras niin maahanmuuttajille kuin kenelle tahansa, jonka kotona kristittyä kulttuuria ei harjoiteta.

Urhosen ja Abdulkarimin kokemukset on julkaistu normit.fi-sivustolla, jolle on koottu myös ohjeita normien kaatamiseen koulumaailmassa. Jo ensimmäinen askel on vaikea, kun pitäisi tunnistaa normit eli hiljaiset säännöt ja totutut tavat. Niihin puuttuminen voi olla sitäkin vaikeampaa, kuten vähemmistöystävällistä kuntaa ajavan aloitteen saama nettipalaute osoitti.