Media ei ole poliitikon ystävä tai vihollinen – se on olosuhde.

Politiikan ja journalismin suhde on tärkeässä osassa kahdessa tv-sarjassa, joita olen innolla seurannut. Tanskalainen Vallan linnake pyörii television uutistoimituksen ja Maltilliset-puolueen johdon ympärillä. Yhdysvaltalainen House of Cards puolestaan kertoo Valkoisen talon, kongressiedustajan ja verkkotoimittajan suhteesta.

Peli on kovaa molemmissa mutta kovuudessa on sama ero kuin eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Vallan linnakkeen toimittajat korostavat riippumattomuutta ja ammattietiikkaa ja rikkovat niitä vain vahingossa. Moraalittoman pelurin rooli on varattu pääministerin lehdistöavustajalle, jonka inhimillisiä ja vilpittömiä puolia muistetaan aika ajoin korostaa. House of Cardsin toimittaja kantaa huolta vain siitä, ettei tuottelias yhteistyösuhde poliitikon kanssa paljastu tai pääty.

Sarjat ovat inspiroivia, sitä ei voi kieltää. Tanskalaissarjassa mennään leppoisalla temmolla ja kärsitään tavallisten ihmisten ihmissuhde- ja terveysongelmista. Toimituksessa pinnalla ovat tutut aiheet: väännöt asiallisista ja viihteellisistä aiheista, kriittisyydestä ja tasapuolisuudesta. Jonkin verran vieraalta vaikuttaa tanskalainen seksismi ja keltaisen lehdistön häikäilemättömyys, mutta ehkä se on vain tv-sarjaa ja käsikirjoituksen karrikointia.

Amerikka taas on niin kaukana, että House of Cardsin kieroilun ja pelaamisen ottaa vastaan totena, mutta yhtä kaikki sarjan politiikka, journalismi ja niiden kanssakäyminen on inspiroivaa katsottavaa. Sarjassa kilpaillaan uutisvoitoista, kalastellaan vuotoja ja halutaan olla ensimmäisenä kertomassa, mitä poliitikot haluavat tai juuri eivät halua kerrottavan. Nopeutta, päättäväisyyttä ja pelisilmää saa olla mediatoimijoilla maasta ja kulttuurista riippumatta.

Kunnallispoliitikkona olen pohtinut suhdettani mediaan uudestaan. Mielipiteeni lehdistön tehtävästä ei ole muuttunut vaan huomaan suhtautuvani siihen eri tavalla kuin keskivertokollega valtuustossa. Minusta on turha surkutella, jos paikallislehti ”vuotaa” jonkin päätöksen puolivalmiina lukijoilleen tai päästää kerta toisensa jälkeen ”väärät” ihmiset ääneen. Mediaan ei tarvitse suhtautua ystävänä tai vihollisena vaan pikemminkin olosuhteena – ja olosuhteisiinhan voi aina vähän vaikuttaa.