Mielipidekirjoitus Raahen Seudussa 7.8.2013 yhdessä Juho Matinlaurin kanssa

Kristiina Tuikkala mainitsee kolumnissaan ”Ennen höyryteltiin” (RS 2.8.) venäläisten koneiden valvontalennot Suomen ilmatilassa. Suomi ei sallinut lentoja tänä kesänä, vaan jo vuonna 2003 liittyessään asevalvonnan avoimuutta ja turvallisuutta edistävään Open Skies -sopimukseen. Tänä vuonna Suomi lensi rajan toiselle puolelle kesäkuun toisella viikolla.

Asiaan ei siis liity kummempaa dramatiikkaa, minkä vuoksi lentojen saama julkisuus lienee ollut vähäistä. Paljon julkisuutta sai sen sijaan toimittajan mainitsema Edward Snowdenin tietovuoto, ja hyvä niin.

Näin laajamittaisen vakoilun paljastuminen kylmettää maailmanpoliittista tilannetta merkittävästi. Tällaisen orwellilaisen dystopian paljastuessa ja kylmän sodan asetelmien vahvistuessa jää pommi-iskujen estämisestä saatu mahdollinen hyöty kyseenalaiseksi.

Kylmä sota jatkuu yhä, halusi sitä uskoa tai ei. Syyriassa Yhdysvallat ja Venäjä varustavat sisällissodan eri osapuolia. Myös Suomessa on myönnetty sotateknologian vientilupia, joilla on tuettu Syyrian hallintoa.

Asekauppojen kautta Suomi on sotkeutunut lisäksi muun muassa Israelin ja Bahrainin ihmisoikeusloukkauksiin unohtamatta Yhdysvaltojen käymiä sotia, jotka ovat kansainvälisen oikeuden kannalta laittomia.

Jostain syystä nämä asiat eivät kuitenkaan nouse julkiseen keskusteluun rauhanturvaajana ja diplomaattina profiloituvassa maassamme. Juuri nyt tarvitaan keskustelua siitä, millaista asekauppaa haluamme Suomen käyvän ja kenen kanssa.

Suurin osa ihmisistä on varmasti uskonut vakoilun olevan yhtä arkipäiväistä kuin asekaupankin. Kaikkia ei vakoilu ja muu ihmisoikeuksien polkeminen kuitenkaan edes haittaa. Yhdysvalloissa merkittävä osa kansasta antaa tukensa vakoilulle. Meillä Suomessa uuden ajan taistolaismeininkiä kuvastavat Kokoomusnuoret viettävät Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän palkallisena vapaana. Mitä he mahtavat ajatella nuoleskelemansa suurvallan vakoilusta ja Suomen roolista maailman konflikteissa?