Kolumni Raahen Seudussa 23.8.2013

Elämä ja poliittinen tilanne Palestiinassa näyttää jokseenkin erilaiselta paikan päällä kuin länsimaisesta mediasta tarkasteltuna. Olen ollut pari viikkoa työnantajani delegaation mukana tutustumassa tilanteeseen, jota kuulee usein kutsuttavan Israelin ja Palestiinan konfliktiksi.

Konflikti on turhan ympäripyöreä ilmaus eikä ydinasevallan ja alistetun kehitysmaan välejä oikein voi sodaksikaan kutsua. Onneksi tarjolla on tarkka termi: Israelin miehitys Palestiinassa.

Hyvän esimerkin vääristä käsityksistä tarjosi ranskalaistoveri, joka sattui kanssamme samaan aikaan vierailulle Birzeitin yliopistoon. Opiskelijoiden esiteltyä Israel-boikottia ja kampanjaansa opiskeluoikeiden puolesta ranskalainen kysyi, eikö palestiinalaisten pitäisi olla kiistakumppaniaan sivistyneempiä ja toivottaa israelilaisopiskelijat tervetulleiksi yliopistoonsa.

Vastaus oli ei. Kyse ei ole ylpeydestä ja samalla mitalla maksamisesta vaan miehityksestä ja ihmisoikeuksista. Aivan kuten orjuuden ja apartheidin lopettaminen myös Palestiinan miehitys täytyy ratkaista poliittisesti eikä yksilöiden välisen vuoropuhelun kautta.

Vuoropuhelua yritetään kyllä herätellä. Hyvää tarkoittavat järjestöt järjestävät yhteisiä leivänleipomishetkiä – kuin suoraan presidentti Niinistön syrjäytymisvinkeistä. Onpa Pohjoisnavallekin viety israelilais-palestiinalainen retkikunta yhteistyön ja vuoropuhelun hengessä.

Tällainen dialogi asettaa osapuolet kuitenkin tasa-arvoiseen asemaan ja ohittaa todelliset valtasuhteet. Aivan kuin ongelmana olisi kahden kansan lapsellinen kyvyttömyys yhteistyöhön eikä se, että toinen miehittää toisen alueita, rikkoo kansainvälisiä lakeja laajentaessaan niille asutustaan, pitää asukkaita toisen luokan kansalaisina sekä riistää luonnonvaroja.

Uutiset kertoivat pari päivää sitten, että Israel alkaa maksaa kansalaisilleen rahaa maan kannalta positiivisten viestien lähettämisestä Facebookin kaltaisissa nettipalveluissa. Miehityksen aiheuttama imagotappio kyllä tiedostetaan Israelissakin.