Muistiinpanoja luottamuksesta ja yhteistyöstä kunnallispolitiikassa

Iso joukko Raahen viranhaltijoita ja valtuutettuja sekä muita luottamushenkilöitä oli kutsuttu tänään Merikadun koulun auditorioon kuuntelemaan professori Jari Stenvallia. Aiheena oli yhteistyö, ja luottamuksestakin puhuttiin paljon.

Kokoomuksen ryhmänjohtaja avasi kommentissaan hyvin, mikä meillä on ongelmana. Henkilötasoiset ristiriidat ulottuvat ryhmien tasoisiksi ristiriidoiksi, ja päättäjien loukkaantumiset ja henkilöön meneminen vaikuttavat kuntalaisten asioiden hoitamiseen.

Kuntaorganisaatioiden toimintaa tutkinut Stenvall piti puolueiden ja poliitikkojen välisessä vuorovaikutuksessa keskeisenä yhteistä linjaa talouden hoitamisessa ja strategisessa kehittämisessä, oman kunnan puolustamista sekä yksituumaisuutta kuntien välisessä yhteistyössä. Hyvässäkin ilmapiirissä epämukavia asioita kuitenkin helposti vältellään ja keskitytään ratkomaan vain tämän päivän ongelmia.

Poliitikoilla on monta roolia, mutta Stenvall kehotti kaikkia olemaan ennen kaikkea kehittäjiä. Mieleen jäivät neljä mahdollista harhaa, joiden hän esitteli olevan kehityksen esteenä: auktoriteettiharha, upotettujen kustannusten harha (”tähän on mennyt jo niin paljon rahaakin”), joukkoharha sekä halo-efekti eli kokonaisuuden epäileminen yksittäisen yksityiskohdan takia.

Professori esitti yleisen väitteen, että hallinnon ja demokratian toimintamallit eivät ehkä ole parhaita eikä niitä ole uudistettu. Itse mietin esityksen aikana, onko julkishallintoa oikeastaan uudistettu väärään suuntaan.

Stenvall kertasi tiimin ja tiimityön määritelmiä ja perusteita. Pitäisi olla toinen toisensa osaamista täydentävä joukko, yhteisvastuullisuutta ja yhteiset tavoitteet ja niin edelleen. Mutta sopiiko tiimi-ajattelu politiikkaan, jonka luonnollinen osa on jatkuva kilpailun käyminen?

Politiikka tunnetaan alueena, jossa ollaan vähintään yhtä usein eri mieltä kuin samaa mieltä. Erimielisyys ja ristiriitaisten tavoitteiden sovittelu tai keskinäinen kamppailu ovat oikeastaan koko toiminnan keskiössä, eikä ”yhteisten asioiden hoitaminen” kelpaa politiikan koko määritellyksi. Työpaikoilla, harrastuksissa ja etujärjestöissä toimintaan liittyvät ristiriidat ovat yleensä olennaisesti pienempiä tai ainakin luonteeltaan vähemmän perustavanlaatuisia, jolloin tiimi-ajattelu on luontevampaa. Myös yhteiset tavoitteet asetetaan niissä paljon samanmielisemmistä lähtökohdista kuin politiikassa.

Ennemmin kuin tiimejä, toivoisin raahelaisen politiikan kehittyvän neuvottelukuntien suuntaan. Sellaisten, joissa avoimesti etsitään ratkaisuja, joihin kaikki sitoutuvat.

Koulutuksen lopuksi puhuttiin erityisesti luottamuksesta. Listasin luottamuksen edellytyksiksi keskinäisen tuntemisen, strategisiin asioihin keskittymisen, keskinäiset tapaamiset sekä halun sovitella. Epäluottamusta synnyttää sopimusten rikkomisen lisäksi muun muassa voimaton johto ja piilojohtaminen. Varsinkin neuvottelu- ja sovitteluhalua sekä tähän tähtäävää johtajuutta toivoisin valtuustotyöskentelyyn lisää.

Jos joku valtuustokollega lukee tätä, suosittelen tutustumaan myös herruustekniikoihin, jotka tulivat mieleen monessa kohdassa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.