Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kevätkokouksessa viilattiin EU-vaalikärjet sekä kannanotot EU-USA-vapaakauppasopimuksesta ja Ukrainan konfliktista. Vapaakauppasopimukseen otettiin (vaalikärjissä ja kannanotossa) sama kanta kuin marraskuussa hyväksytyssä eurovaaliohjelmassa: neuvotteluista on luovuttava. Jos neuvottelut kuitenkin jatkuvat, Vasemmistoliitto haluaa siitä kansanäänestyksen.

On selvää, että puolueen periaatteellinen kielteinen kanta mahdollistaa myös vaikuttamisen neuvotteluihin, kun siihen on tilaisuuksia. Juuri tätä oman linjan selvää viestimistä hallituspolitiikan rinnalla pitäisi tehdä kaikissa muissakin asioissa. Puhuin asiasta myös omassa puheenvuorossani.

Toisessa kannanotossa vaadimme sovitteluratkaisua Ukrainan kriisiin. Venäjän toimien tuomitsemisen lisäksi linjasimme, että EU:n pitää kieltäytyä tukemasta tai hyväksymästä Ukrainan äärioikeistolaisia voimia sekä pidättäydyttävä kahdenvälisistä sopimuksista, kunnes Ukrainassa on järjestetty vapaat ja demokraattiset vaalit. Toisin kuin esimerkiksi Eurooppa-ministeri Stubb on vaatinut, Suomella on myös oltava oma, EU:sta ja USA:n suurvaltapolitiikasta riippumaton positionsa Ukrainan kriisissä.

Osallistuin itse EU-vaalikärkiä valmistelleeseen valiokuntaan, joten suurin osa ajankohtaista poliittista tilannetta ja esimerkiksi budjettiriihtä käsitelleestä yleiskeskustelusta meni minulta ohi. Käytin keskustelun loppupuolella toisenkin puheenvuoron, joka liittyi puoluevaltuuston sähköpostilistalla kokouksen alla käytyyn keskusteluun. Lyhyesti yksinkertaistettuna keskustelu kumpusi helsinkiläisen puolueosaston puoluehallitukselle tekemästä aloitteesta, jossa se pyysi hallitusta selvittämään valtuuston marraskuun kokouksessa tehtyyn rakennepakettipäätökseen liittyvien asiakirjojen julkisuutta kokouksen ajankohtana. Taustalla on käsitys, etteivät paperit olisikaan olleet niin salaiset kuin silloin ymmärrettiin. Minua harmittaa yhä, etteivät puoluehallitus tai puheenjohtaja Arhinmäki ole halunnut asiaa selvittää vaan ovat tyytyneet vain vakuuttelemaan toimineensa itse käsityksensä mukaan oikein. Keskustelu onkin sitten harhautunut hedelmättömäksi henkilöiden luottamuskysymykseksi ja jatkui samanlaisena lauantain kokouksessa.

Episodi on nostanut esiin muitakin ongelmia puolue-elinten työskentelyilmapiirissä ja toimijoiden toimintatapojen eroissa. Samalla se on tarjonnut tilaisuuden käsitellä niitä – toivottavasti puoluejohto valpastuu tarttumaan tilaisuuteen.

Vaikka poliittisten päätösasioiden osalta kokous oli mielestäni onnistunut, keskusteluilmapiiristä (niistä osista, jotka olin kokoussalissa kokemassa) jäi ahdistava tunne, joka katosi vasta hyvässä seurassa jatkokaljoilla. Annoin toki laatujärjestelmän mukaista palautetta välihuuteluista ja muista kokousosallistujien kömmähdyksistä ja uskon, että vähitellen tasa-arvoiset ja kunnioittavat kokoustamistavat leviävät tässäkin organisaatiossa. Puoluevaltuustosta ne voisivat sitten levitä vaikka eduskunnan suureen saliin eikä toisin päin.