Aprillipäivästä pitäisi tehdä medialukutaidon päivä. Idea ei ole oma, mutta en muista, keneltä kopioin. Tänään luemme – jos muistamme – uutisia tavallista epäilevämmin. Tänään on myös hyvä päivä jakaa muutama linkki mediakriittisessä mielessä. Itse olisin voinut nämä kirjoittaa, jos olisi tietoa ja oivallusta tarpeeksi.

Ensin nämä Venäjä-hommat. Riku Rantala kirjoitti Hesarissa haluavansa kuulla Venäjästä muutakin kuin satuja: ”Kansalaiset ja lukijat ansaitsisivat poliitikoilta ja medialta edes siteeksi rakennuspuita ajatteluunsa. Nyt tarjolla on lähinnä iltasatuja. Lapsenkin tulisi ymmärtää, että oikeasti suurvaltapolitiikassa on vain pahiksia ja pahiksia.”

Sitten nämä talouspolitiikkahommat. Onneksi on Talouselämä, joka uutisoi ensin hallituksen päättäneen lisätä työttömyyttä ja lopettaa talouskasvun. Sitten lehdessä julkaistiin laajempi juttu hallituksen kurjistamispolitiikasta ja sen taustoista: ”Kesken talouskriisin toteen pantaville julkisen talouden vyönkiristyksille ei ole tällä haavaa pienintäkään valtion rahoitusasemasta tai sen lukuisista riskimittareista ilmenevää kiireellistä pakkoa.” (EDIT: Hurrin artikkeli on tietysti Taloussanomissa.)

Aamulehteä en kehu vaan käytän esimerkkinä. Julkaisivat jutun ympäristölle haitallisen energian saamista tuista. Asian uutisointi hätkähdyttävänä tietona kertoo lähinnä, missä asennossa toimituksessa on silmäluomia pidetty viime vuosina. (Linkki avautui Facebook-linkistä, mutta tätä kautta taitaa jäädä maksumuurin taakse.)

Kehysriiheen liittyy myös Nytin tämänpäiväinen kolumni populismista: ”Populismilla tarkoitetaan yleensä ihmisten ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen vetoavia yksinkertaistettuja poliittisia ratkaisuja. Juuri tätä on ollut vastuullisen talouspolitiikan linja.”

Lopuksi vielä tunnustusta puoluelehdelle, jossa on yhä tilaa päivänpolitiikan yli näkeville maailmanselityksille. Matti Vesa Volasen kirjoitus Kansan Uutisissa sisältää analyysia vasemmistosta, EU:sta ja finanssikapitalismista, seitsemän käännöstä vasempaan (mm. työn ja ympäristön liitto!) ja lopputoteamuksen: ”Koko Eurooppa on nyt rajamaata kuten Suomi oli rajamaata kylmänsodan aikana. Eurooppa tulee selviämään vain jos se ryhtyy omiin demokraattisiin ja edistyksellisiin perinteisiinsä tukeutuen harjoittamaan kahden rintaman sovittelua edessä olevassa Yhdysvaltojen ja Kiinan johtamassa taistossa maapallon luonnonvarannoista ja siten taloudellisesta maailmanherruudesta.”