Miehitysuutisia tasapuolisuuden harhassa

Gazan tuhoaminen on herättänyt minussa samoja tunteita kuin muissakin: voimattomuutta, turhautuneisuutta, raivoa. Tilannetta ei paljon auta Suomessakin vallitseva tasapuolisuuden harha, joka uskoo automaattisesti totuuden olevan jossain keskellä, mielipiteiden ja ristiriitojen välissä – siis tietysti vain, jos kyseessä ei ole Venäjä.

Tasapuolisuuden harhassa Israelin ja Hamasin välinen ammustenvaihto esitetään tasaveroisten osapuolten sotana. Toisen asema miehittäjänä ja toisen vastarintaliikkeenä jätetään usein mainitsematta kuten sekin, ettei terroristijärjestöksi luokitellulla Hamasilla ole läheskään kaikkien palestiinalaisten tukea ja että se on valmis neuvottelemaan kahden valtion mallista. Moni onkin jo verrannut tätä ”tasapuolisuutta” Ranskan vastarintaliikkeen nostamiseen miehittäjä-Saksan tasaveroiseksi vastustajaksi, jonka rikokset täytyy tuomita joka kerta natsi-Saksan pahuutta muisteltaessa.

Vaikka sotimisessa ja sen tuomitsemisessa on kyse periaatteesta, on hyvä muistaa, että käytännössä Israel käyttää sotilaallista mahtiaan torjuen tehokkaasti Hamasin raketit. Palestiinalaisilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia estää Israelia tappamasta ja pitämästä miehitystä yllä samaisella mahdillaan. On selvää, että juuri Israelilla on sotilaalliset mahdollisuudet estää sadat kuolonuhrit, yksinkertaisesti pidättymällä tappamisesta ja lopettamalla miehityksen. (Hamas voi vähentää Israelin aggressioita lopettamalla omat tehottomat iskunsa, mutta miehityksen lopettajaksi siitä ei ole.)

Käsittääkseen vuosikymmenten miehitystä ja ajoittain leimahtelevien sotatoimien synkkyyttä voi yrittää asettua tavallisten palestiinalaisten ja israelilaisten asemaan. Tärkeintä olisi oppia erottamaan viralliset osapuolet viattomista sivullisista. Siinä missä maltillisimmatkin palestiinalaiset kärsivät kotimaassaan toisen ja kolmannen luokan kansalaisen asemasta, tavalliset israelilaiset elävät elämäänsä läpeensä militaristisen yhteiskunnan ja viholliskuvien keskellä. Näissä paineissa on todenäköisesti vaikeaa säilyttää väkivallaton asenne ja reilu kuva toisesta kansasta. En siis oikeastaan osaa moralisoida Gazan pommituksia ”sotakatsomossa” seuraavia israelilaisiakaan muuten kuin toteamalla, että surullisen väärässähän he ovat – niin kuin monet meistä usein.

Miehitetyn Palestiinan puolella asettuvaa vasemmistoa nimitellään helposti antisemitistiseksi, myös Israelin ulkopuolella. Tämä on toisaalta poliittisten vastustajien propagandaa, toisaalta asiaa käsitellään edelläkuvailtua tasapuolisuutta tavoitellen. En tosin pane pahakseni, jos Palestiinaa puolustavat pohtivat myös omaa suhdettaan antisemitismiin.

On myös hyvä, että mielenosoitusten mahdolliseen rasismiin ja juutalaisvastaisuuteen puututaan. Suomessakin on nähty mielenosoituksissa kylttejä, joissa Daavidin tähden ja hakaristin välillä on yhtäläisyysmerkki. Osallistuin Helsingissä palestiinalaisten järjestämään järjestyksessään toiseen Gaza-mielenosoitukseen, jossa tällaisen kyltin kantajat ohjeistettiin muuttamaan viestiään. Sutatun kyltin toiselle puolelle ilmestyikin toisenlainen viesti.

Vierailimme vuosi sitten Vasemmistonuorten delegaation kanssa Länsirannalla ja tapasimme palestiinalaispoliitikkoja ja -kansalaistoimijoita. Lähes yksimielinen näkemys oli, että miehitys loppuu vain kansainvälisen painostuksen avulla. Yhden tai kahden valtion ratkaisuista kallistuttiin vahvemmin yhden valtion kannalle – olennaista on kuitenkin taata samat oikeudet kaikille valtion/valtioiden kansalaisille mukaan lukien miljoonat ulkomailla olevat palestiinalaispakolaiset. Gazan moukarointi osoittaa, mitä mieltä Israel palestiinalaisten oikeuksista tällä hetkellä on.

Ajatus aiheesta “Miehitysuutisia tasapuolisuuden harhassa”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.