Puheenvuorot Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 22.11.2014.

Puheenvuoro yleiskeskustelussa

On kiitoksen aika. Edellisen kokouksen jälkeen on tapahtunut hienoja hallituksesta lähtöjä, eurovaalivoittoja ja sen sellaisia, mutta tässä hieman viestintäasiaa.

Viestintäresurssimme sekä asemamme kolmanneksi suurimpana oppositioryhmänä huomioiden olemme tehneet hyvää työtä julkisuudessa. Minulla on mahdollisuus katsella toimintaa työn puolesta hieman lähempää, mutta mahdollinen näköharha ei vääristä sitä, kuinka kiitettävästi olemme haastaneet esimerkiksi ja ennen kaikkea taloushegemoniaa, puuttuneet julkisen sektorin parjauskampanjaan, vaatineet hallitusta tilille sen Nato-politiikasta ja asettuneet sorrettujen puolelle Israelin, Isiksen ja muiden ääriryhmien väkivallan edessä. Täällä esiin nostettu mielenterveyspalvelujen riittämättömyys ja muut sote-palveluiden puutteet pääsevät toivottavasti pian kunnolla esiin rakenteellisen sote-uudistuksen takaa.

On myös kannustamisen aika. Nekin kannanotot, jotka eivät massoja saavuta, löytävät puolueaktiivien luokse. Vaikka media on puolueeton vain oikeistolaisella tavalla, voimme kaikki käyttää omat kirjoitus- ja klikkailutaitomme antaaksemme kaikupohjaa puolueen ja puoluetoimijoiden ulostuloille. Aina kaikkialla ja kaikissa valtuustoissa muistan moittia viestintää, mutta Vasemmistoliiton viestintä on osoittanut uudenlaista aktivoitumisen merkkejä ja vapaaehtoiset tosiaan kiihdyttävät nettinäkyvyyttä uudella tasolla. Siitä kiitos meille kaikille!

Puheenvuoro eduskuntavaaliohjelmasta

Ohjelmassa on hyviä painotuksia, ja olen iloinen hyvinvointivaltio-retoriikan – jopa hyvinvointivaltion puolustamisen – paluusta poliittiseen keskusteluun. Tätä kärkeä vahvistamaan olen tehnyt joitakin kymmeniä esityksiä ohjelmaan. Vaikka vaalikärjet ja mahdolliset hallituskysymykset päätetään myöhemmin, eivät ne voi oikein tulla tämän ohjelman ulkopuoleltakaan. Ja vaikka harva lukee puolueiden vaaliohjelmia, moni näkee uutiset, joiden kärjiksi nostetaan ainakin otsikoissa olevat teemat ja tavoitteet.

Täytyy sanoa, että suurten sanojen listaaminen otsikoissa ja johdannoissa ei olisi tarpeen, jos käyttäisimme ihanneyhteiskunnastamme jotain yhtä sanaa, mutta jätetään nämä ideologiahommat tuleviin ohjelmavääntöihin. Yleiskeskustelun ensimmäisessä puheenvuorossa toveri Raatikainen käytti viisi kertaa yhtä erittäin pätevää s:llä alkavaa sanaa.

Voi olla myöhäistä vaikuttaa tähän, mutta ohjelmatyössä olisi hyvä huomioida se, miten eri ihmisryhmät löytävät itsensä ohjelmasta. Ainakin tarkistus siitä, miten yrittäjät, opiskelijat, vanhukset yksinasuvat, lasten vanhemmat ja erilaisiin työläisidentiteetteihin sitoutuneet löytävät itseään koskevia uudistuksia.

Vaaliohjelmavaliokunnalle jätän lopuksi korviin kaikumaan pari avainsanaa: #hyvinvointivaltio #vapaus ja #perustulo

Kuva on kaappaus kokouksen nettilähetyksestä.