Eduskuntavaalien alla kilpaillaan siitäkin, mistä kilpaillaan. Eturyhmät tarjoavat vaaleille omia teemojaan feminismistä koulutukseen. Yhdet uskovat käsillä olevan turvallisuusvaalit, toiset toivovat talous- ja työllisyysvaaleja. Pinnan alla kuplii keskiolutvaalit. Itse olen toivonut ehdokkailta ja puolueilta demokratiapoliittisia avauksia.

Ajatukseni demokratiasta lähtivät liikkeelle Raahen seutukunnassa selvitellystä kuntaliitoksesta. Monissa asioissa pitäisin hyvänä, jos kuntien välinen kilpailu vähenisi ja yhteistyö lisääntyisi. Jos kuntien yhdistymisellä ratkaistaisiin niiden taloudellisia ongelmia peruspalveluja heikentämättä, olisi paremmassa jamassa olevien kuntien velvollisuus auttaa heikommin pärjääviä. Parhaiten kuntien rahoitusongelmiin puututaan kuitenkin valtakunnanpolitiikkaa muuttamalla ja verovajetta korjaamalla. Itsehallinnollisenkin kunnan toimintamahdollisuudet ovat sen verran rajalliset, että sosialistista kuntaa ei oikein voi pyörittää kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Siinä missä kansalainen on demokratian perusyksikkö, itsehallinnollinen kunta on suomalaisen kansanvallan perusalue. Kuntien kasvaessa ja harventuessa perusalue laajenee mutta kansalaisen demokraattiset toimintamahdollisuudet eivät kasva vaan pienenevät samassa suhteessa.

Demokratian heikentyminen on kuitenkin kuntaliitoksen merkittävin kysymys. Ne vähentävät luottamushenkilöiden – päätöksentekoon osallistuvien kuntalaisten – määrää ja monilla alueilla keskittävät valtaa entistä harvemmille puolueille. Edustuksellinen demokratia kapenee eikä kuntalaki velvoita korvaamaan sitä suorallakaan demokratialla.

Kuntakokojen kasvaessa demokratiavajetta laastaroidaan lähidemokratialla. Laki antaa kunnille monenlaisia mahdollisuuksia parantaa kuntalaisten osallistumista päätöksentekoon, mutta näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen on vapaaehtoista. Pahimmillaan lähidemokratia toimii nikotiinilaastarin tavoin: se antaa demokratiaa koko ajan vähemmän, kunnes kuntalaiset tottuvat siihen, ettei sitä erity yhtää sen enempää kuin on pakko.

Olen ollut mukana työryhmässä, joka laati esityksen Raahen lähidemokratiamalliksi. Asukaskokouksiin ja -lautakuntiin perustuva esitys on minusta hyvä ja toivon sen pääsevän pian käsittelyyn kaupungin toimielimissä. On kuitenkin epävarmaa, kirjataanko kaupungin hallintosääntöihin mitään esityksen pohjalta. Hyviä malleja lähidemokratiasta on toteutettu jo vuosia, mutta ne eivät ole levinneet vapaaehtoisesti laajaan käyttöön kunnissa.

Samalla, kun kunnat kasvavat, kansalle kuuluvaa valtaa valuu myös toisesta päästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on viemässä yli puolet kuntien päätöksenteosta ylikunnallisille – jopa ylimaakunnallisille – sote-alueille. Niistä muodostuu uudenlaisia demokratian alueita, joilla kansalainen on perusyksikkönä entistä pienempi eikä heille ole vielä luvattu edes kansanvaaleja päätöksentekijöiden valitsemiseksi. Päättäjien vähäisyys ja vallan keskittyminen entistä harvemmille puolueille korostuvat jälleen. Sote-alueella demokratian alueyksikkönä ei ole edes perustuslain suojaa.

Kuntaliitosten ja sote-keskittymien rinnalla jatkuvana demokratiahaastena ovat kunnalliset osakeyhtiöt. Niitä voi naivisti pitää markkinatalouteen sopivana erikoistuneena tapana järjestää kunnallisia palveluja, mutta mitä enemmän tutustun kunnallispolitiikassa niiden toimintaan, sitä selvemmin näen kahden maailman yhteensovittamattomuuden. Jo ajatuksen tasolla yhtiöt eriytyvät kunnasta omine hallintoineen ja hallituksineen. Hallituksiin valitut kuntalaiset muuttuvat nopeasti kuntalaisten edustajista yhtiön edustajiksi, ja yhtiön etua aletaan pitää automaattisesti kuntalaisen etuna. Epätietoisuus omasta roolista ja osakeyhtiölain salassapitosäännöistä sun muista antaa vallan muotoseikat osaaville hyville veljille. Aktiivinen konserniohjaus on viranhaltijoiden vastuulla ja heidän osaamisestaan kiinni.

Saatuani tämän kirjoituksen valmiiksi Vasemmistoliitto otti kantaa kolmiportaisen hallintomallin puolesta. Toivottavasti tämä keskustelu aktivoituu toden teolla vaalien alla ja varsinkin niiden jälkeen. Yksittäisinä avauksina on nähty (väistyvän vihreän kansanedustajan) esitys puoluetuen maksamisesta myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille sekä vasemmistoehdokkaan haaste muille ehdokkaille jättää kunnalliset luottamustoimet kansanedustajuuden myötä. Hyviä aloitteita nekin.