Mielipidekirjoitus Raahen Seudussa 16.4.2015

Eduskuntavaaleissa on astettu vastakkain leikkaukset ja elvytys. Sairaanhoidon termejä molemmat, mutta politiikassa ja taloudessa elvytys on monelle vielä vieras käsite.

Taloudellinen elvytys tarkoittaa sitä, että herätellään taloutta panemalla siihen rahaa. Rakennetaan teitä ja asuntoja, korjataan kouluja ja sairaaloita, pystytetään laajakaistaverkkoja ja tuetaan teollisuuden hankkeita kuten Mustavaaran sulattoa ja Pyhäsalmen Laguna-hanketta.

Positiivinen kierre syntyy, kun ihmiset saavat työtä, maksavat veroja ja käyttävät rahaa ostaakseen tavaroita ja palveluja. Näistä taas syntyy uusia työpaikkoja. Elvytyksen ja verovuotojen tukkimisen myötä lisääntyvät verotuotot auttavat myös täyttämään työntekijävajeen esimerkiksi vanhushoivassa ja muualla hoiva-alalla.

Elvytystä vaikeuttaa poliittinen vaiva nimeltä velkahysteria. Vaikka Suomen velkamäärä ei ole kansainvälisesti vertailtuna liian suuri, siitä luodaan halpoja kauhukuvia. Oikeistopoliitikkoja pitää jatkuvasti oikaista, kun he vertaavat virheellisesti valtiontaloutta kotitalouksiin ja näiden velkoihin. Kapitalismi on tehnyt velasta välttämättömän ja käyttää sitä nyt surutta pelotteena rahan siirtämiseksi yhteisestä käytöstä yksityisille suuryhtiöille.

Työllistävällä elvytyspolitiikalla on suomalaisen vasemmiston lisäksi merkittäviä kannattajia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, talousjärjestö OECD, Yhdysvaltain keskuspankki ja hallitus sekä monet suomalaiset talousasiantuntijat ovat ottaneet kantaa velkaelvytyksen ja työllisyyden parantamisen puolesta. Viimeisimpänä elvytystä kannatti Alexander Stubbin tilauksesta Suomen taloutta arvioinut Ruotsin kokoomuksen Anders Borg.