Olen ehtinyt tälle kesälle jo kahteen kesäteatteriin. Kesäkuun lopulla kävin Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät ja viime viikolla Raahen Teatterin Kuningaslohen.
Valheet ja viettelijät ei ollut ennestään tuttu vaikka se on kuulemma leffaksikin sovitettu. Tarinassa seurataan aatelisia 1700-luvun Ranskassa. Madame de Merteuil (Minna Suuronen) ja Vicomte de Valmont (Antti Virmavirta) huvittelevat hankkimalla rakkaudentunnustuksia ja hankkiutumalla mahdollisimman tavoittamattomilta määriteltyihin sänkyihin. Tavoittamattomin on tietysti kaksikon yhteinen rakkaus, ja vakavilla asioilla leikkiminen johtaa usein vakaviin seurauksiin.
Suomenlinnan linnoitusteatteri on hieno ympäristö historiaan kurottavalle näytelmälle. Katetussa tilassa ei tarvitse sadettakaan pelätä, mitä nyt vähän pidätysvaivaisia pikkulintuja, joita katoksen alle pääsee. Puvustushommissa on mukavasti rockia, ja tarinan aikojen pitkäveteiset tanssit on korvattu viihdyttävillä koreografioilla.
Tarina etenee vauhdikkaasti, välillä liiankin vauhdilla. Kun esitys alkuesittelyjen jälkeen oikein käynnistyi, hahmot meinaavat sekoittua katsojan päässä. Tempo ja sopiva määrä vitsejä siellä täällä pitävät kuitenkin kiinnostuksen yllä.
En tiedä, mitä tarina yrittää opettaa, mutta ihmissuhteilla leikkiminen nyt ainakin on tyhmää. Dialogiin on upotettu muutama ajankohtainen läppä aateliston aseman oikeuttavasta hyväntekeväisyydestä ja rahvaan tyytymättömyydestä.
Raahessa esitetään Kuningaslohta, raahelaisen Pauli Ylitalon kirjoittamaa ja Jussi Rasinkankaan säveltämää musiikkinäytelmää. Tästäkään minulla ei ollut aiempaa kokemusta vaikka sitä on esitetty muualla jo vuosia sitten.
Kuningaslohessa kohistaan Oulujokea pitkin nousevasta jättilohesta sekä sitä pyytämään tulevasta Englannin prinssistä. Mausteina on kieltolakia ja vaimoaan pakoilevaa rovastia – sekä laulukohtauksia.
Raahen Teatterin piha on niin ikään hieno ympäristö kesäteatterille. Samalla iso tila vaatii haltuunottoa, mikä ei tällä näytelmällä oikein onnistu. Lauluhommat jäävät vajaiksi ilman kunnon äänentoistoa. Kuoro-osuudet soivat tietysti komeammin (puolisonikin siellä laulaa).
Tarinalta huomaan toivovani nopeampaa etenemistä, dramaattisuutta. Niinkin tyhmä sana kuin ’epädynaamisuus’ pyörii mielessäni katsomossa. Isolla pihalla hahmojen sisääntulotkin kestävät monta sekuntia. Muutama vitsi naurattaa, mutta vanhempaa yleisönosaa esitys tuntuu viihdyttävän toden teolla.
Vasta lopussa tarinan opetukseksi alleviivataan painetun sanan ja joukkoharhan vaaroja. Saatan tulkita väärin, mutta itse yhdistän tämän naapurikunnan ydinvoimalahankkeeseen. Hanhikivenniemellähän tehdään jo peruuttamatonta tuhoa vaikka ydinvoimalalla ei ole rakennuslupaa ja sen – tai lisäajan – saamiseksi on keksitty jopa kroatialainen aurinkovoimayhtiö.
Ei ole tarkoitus vertailla ammattiteatteria ja harrastelijoita epäreilusti toisiinsa. Ammattilaisten näytelmätoteutus on luonnollisesti vankempi, mutta harrastelijoilla saattaa olla enemmän sanottavaa. Kesäteatterissa turhan harvoin on.
—
Valheet ja viettelijät esitetään Suomenlinnassa 29.8. saakka. Kuningaslohen viimeinen näytös on Raahen Teatterilla 12.7.