Puoluevaltuustossa puhetta feminismistä ja vaihtoehdoista

Suurimman huomion puoluevaltuuston kokouksessa vei Paavo Arhinmäen odotettu ilmoitus, ettei hän havittele kolmatta kautta Vasemmistoliiton puheenjohtajana. Erimielisyyksistä huolimatta minusta on hienoa, että puolue vaihtaa puheenjohtajaa tilanteessa, jossa edellinen johtaja luopuu vapaaehtoisesti kaikkensa tehneenä ja pj-kamppailua voidaan käydä aidosti linjavaalina.

Yleiskeskustelussa moni puhui rauhan puolesta sodanlietsontaa vastaan. Puoluevaltuusto julkaisikin kannanoton, jonka mukaan Suomen ei pidä lähettää sotilaita ulkomaille eikä muuttaa perustuslakia tältä osin. ”Suomi voi osallistua operaatioihin, joilla on YK:n tai ETYJ:n mandaatti”, kannanotossa rajataan. Muut eilisen kannanotot liittyvät kuntien kapinaan päivähoito-oikeuden puolesta sekä työehdoistaan taistelevien postilaisten tukemiseen.

Omissa puheenvuoroissani puhuin muun muassa tarkempien tulevaisuudenkuvien rakentamisesta:

Voi olla tärkeää viestinnällisesti korostaa aika ajoin vaihtoehtojen olemassaoloa. Vielä tärkeämpää on olla ratkaisu, joka perustuu tietoon, tutkimukseen ja demokraattiseen sosialismiin – ylipäänsä johonkin muuhun kuin jo kymmeniä vuosia kivuliaasti sisäänajettuun punavihreyteen, jonka teoriapohja on jäänyt hämäräksi.

Vaihtoehtoa tarjotessamme tarjoamme ansiokkaasti vaihtoehtoisia ratkaisuja päivänpolitiikkaan, tälle ja seuraavalle vaalikaudelle. Samalla kiistelemme keskenämme politiikan painotuksista, punaisesta, vihreästä, työstä, ympäristöstä ja tällaisista asioista. Itse kaipaan puolueen toimintaan päivänpolitiikan rinnalle painotusta, joka ylittää nämä kiistat. Vaihtoehtoisten ratkaisujen rinnalle tarvitaan vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia ei-kapitalistisesta, feministisestä ja demokraattisesta yhteiskunnasta. Viime puoluekokouksessa hyväksytty punavihreä tulevaisuusasiakirja ja päivänpoliittisen toimintamme suhden sen tavoitteiden toteuttamiseen ei näy toiminnassamme eikä viestinnässämme.

Toisaalta puhuin myös itsensä marginalisoimisesta tyytymällä olemaan vasemmistolainen vaihtoehto, kun oikeisto on normi. Viittasin puheessani toveriin, joka sitten kirjoittikin samana päivänä aiheesta laajemmin. Kannattaa lukea!

Tein toimintasuunnitelmaan pari muutosesitystä, jotka lopulta siihen hyväksyttiinkin. Ensimmäinen liittyi ensi vuodelle suunniteltuun järjestöstrategiatyöhön, jonka pohjaksi halusin lisätä edellisessä puoluekokouksessa hyväksytyn niin sanotun 2020-asiakirjan. Toinen esitykseni poiki toimintasuunnitelmaan lisäyksen, jonka mukaan puolueen tasa-arvotoimintaa kehitetään kaikkia sukupuolia osallistavammaksi. Tällä hetkellä tasa-arvotyö on keskittynyt pitkälti Vasemmistonaisten toimintaan, eikä se siten ole avointa puolueen muille feministeille.

Feminismistä puhuin myös yllättävän vaisuksi jääneessä poliittisen tavoiteohjelman lähetekeskustelussa. Ohjelman feminismin ei pidä jäädä itsestäänselvien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustavoitteiden kokoamiseksi vaan sen tavoitteiden pitää pyrkiä murtamaan kaksinapainen ja kategorisoiva sukupuolijärjestelmä. Toisena kokonaisuutena kaipailin ohjelmaan vahvaa demokratiapainotusta niin itse demokratiapolitiikan kuin talouspolitiikan demokratisoinninkin muodossa. Ylipäänsä tavoiteohjelman soisi asettavan tavoitteita ei-kapitalistisesta yhteiskunta- ja talousjärjestelmästä nykyohjelman kapitalismia haastavan retoriikan sijaan.

(Kuva napattu taas kokouksen nettistriimistä, jonka tallenteen voi katsoa jälkikäteenkin.)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.