Toimittaja-tiedottajien seminaarissa pohdittiin kaksoisroolin etiikkaa. Kaksoisroolissa luotettavuus pitää pystyä todistamaan entistä paremmin. 

Osallistuin torstaina Viestinnän vastuunkantajat -seminaariin, joka käsitteli viestinnän alalla yleistyvän tiedottajan ja toimittajan kaksoisroolin eettisiä ulottuvuuksia. Kaksoisrooli voi syntyä monella tavalla: työnkuvaan voi kuulua järjestön tiedottajan ja jäsenetulehden toimittajan tehtävät kuten minulla, henkilö voi myydä yrittäjänä samaan aikaan sekä journalistin että tiedottajan palveluja (kuten olen tehnyt) tai tiedotushommia tehnyt voi siirtyä toimittajaksi käsittelemään samoja aiheita, henkilöitä ja organisaatioita jutuissaan.

Neljän toimittajajärjestön seminaarissa oltiin herttaisen yksimielisiä siitä, että mahdollisten ristiriitojen välttämiseen riittää terve järki ja oma puhdas omatunto. Myös luotto median itsesääntelyyn on kova. Journalistin ohjeet, kollegoiden puuttuminen ja viime kädessä Julkisen sanan neuvosto (JSN) auttavat kyllä pysymään sopivuuden rajoissa. Itse kaipaan vielä jotain lisää.

Kaksoirooli yleistyy, koska toimittajien työpaikat vähenevät. Kuten Journalistiliiton asiamies seminaarissa sanoi, liittokin joutui muuttamaan jäsenyyskriteerejään ja hyväksymään tiedottajat jäseniksi, ”jotta voitiin pitää freelancerit jäseninä”. Moni joutuu laajentamaan työnkuvaansa free-viestijäksi turvatakseen toimeentulonsa. Moni toki tekee näin myös monipuolisuuden halusta.

On hyvin mahdollista toteuttaa kaksoisroolia tekemättä kumpaakaan huonosti. Hyvälle toimittajalle journalistinen luotettavuus on kuitenkin elintärkeää. Sen avuksi on kehitetty journalistin ohjeet, jotka toimivat tarkastuslistana myös tilanteissa, joissa toimittaja joutuu miettimään omaa rooliaan ja sidonnaisuuksiaan työtään tehdessään.

Tarvittaisiin kuitenkin myös sellainen tarkistuslista, joka viestii eettisyyden ulospäin. Seminaarin paneelikeskustelun aikana käytin puheenvuoron toimittajan työkaluista tuoda omat sitoumuksensa esiin. Koska luotettavuus on vastaanottajan kokemus, ei se synny pelkästään toimittajan omasta vakuuttuneisuudesta, että mahdollinen kaksoisrooli ei vaikuta juttuun. Myös vastaanottaja pitää vakuuttaa siitä jollain tavalla – mieluusti sellaisella, joka ei vie huomiota itse jutusta.

* * *

Itse kirjoitan nykyään Liberon pääkirjoitusten alle, että kirjoittaja työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana. Järjestöä käsittelevät jutut on merkattu lehteen yhtenäisellä tavalla. Kehitettävää on edelleen ainakin siinä, miten lehteen haastateltujen yhteys tuohon suurimpaan rahoittajaan tulisi myös esiin. Lehden sidonnaisuus antaa sille toimintaympäristön, mutta se on sitoutunut journalistin ohjeisiin ja sen tekemisiä voi selvitellä JSN:ssa. Liberon tekeminen on sikäli helppoa, että läheisyys nuorisojärjestön kanssa on ilmiselvä eikä ketään yllätä, jos lehden toimitus jakaa samoja arvoja järjestön kanssa. Moni varmaan luulee, että Vasemmistonuoret päättää lehden linjasta, mutta monille myös riittää tieto, että eipäs päätäkään. Niissä, joille ei riitä, lehden näkökulmat eivät muutenkaan taida herättää kovin vastakaikua.

Isompi tarve vakuuttamiselle syntyy myöhemmin, jos työskentelen jossain muussa toimituksessa ja eteeni tulee juttuja, joissa sivutaan Vasemmistonuoria (tai mitä tahansa entistä työpaikkaani tai järjestöä). Henkilöhaastatteluista ja muista suorista jutuista on helppo kieltäytyä eikä hyvä esimieskään sellaisia edellytä, mutta alalla on myös niitä, jotka surutta myyvät lehdille juttuja entisistä asiakkaistaan tai työpaikoistaan. Lehdessä asia saatetaan tietää, mutta lukijalle ei välttämättä kerrota mitään. Entä miten pitää toimia sellaisten juttujen kohdalla, joissa käsitellään vaikkapa nuorisojärjestöjen rahoitusta, perustuloa ja siihen liittyen Vasemmistonuorten mallia tai ketä tahansa poliitikkoa, jota olen tiedottajana puffaillut?

Terve järki ja itsesääntely auttavat selviämään edellä kuvailluista jutuista. Näyttää kuitenkin siltä, että yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä toimittajien uskottavuus joutuu entistä helpommin tulilinjalle – puhumattakaan uutismediana esiintyvistä vihasivustoista, joilla toimittajien taustoja kaivellaan ja esitetään epäedullisessa valossa tarpeen mukaan. Toimittajan henkilöön liittyvä integriteetti on myös haavoittuvampi kuin kokonaisen tiedotusvälineen. Siksi tarvitaan terveen järjen lisäksi käytännön keinoja, joilla kaksoisroolista kärsivä toimittaja voi varmistaa selustansa.

* * *

Seminaarin jälkeen JSN:n uusi puheenjohtaja Elina Grundström tuli juttelemaan puheenvuorostani ja sanoi, että neuvosto varmaankin alkaa työstää jonkinlaisia suosituksia aiheeseen liittyen. Keskusteluissa vilahdellut karenssiaika journalistin ja muun viestijän töiden välissä ei seminaarissa tuntunut saavan kannatusta, mutta sanoin puheenjohtajalle, että jollain tällaisissa tavoilla yleisölle osoitetaan asian ottaminen vakavasti.

Kuva: Cristina Romano / FreeImages.com