Tavoiteohjelma on tilaisuus, jota ei kannata hukata

Puoluevaltuuston viimeisessä kokouksessa kannatettiin ja vastustettiin tavoiteohjelman lyhentämistä. Vasemmiston ei kannata hukata tilaisuutta konkretisoida viestiään ja koota joukkojaan.

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto käsitteli eilen puolueen tavoiteohjelmaa, joka hyväksytään kesäkuussa puoluekokouksessa. Valtuusto ei tehnyt päätöksiä vaan puheenvuorot lähtivät kommentteina puoluehallitukselle, joka tekee tavoiteohjelmasta lopullisen esityksen.

Toin itse kokoukselle terveiset pohjoisten piirien talvipäiviltä, jossa ohjelmaa haluttiin radikaalisti lyhentää. Itsekin olen puhunut ja kirjoittanut hyvin valittujen, konkreettisten tavoitteiden puolesta, jotka tekevät Vasemmistosta jälleen uudistavan muutosvoiman.

Joskus kamppailtiin sosiaaliturvasta, peruskoulusta ja viisipäiväisestä työviikosta, ja nyt tarvitsemme samanlaiset reformit politiikkamme kärjiksi. Puolueessa on ollut tapana valita kärkiteemoja vaaleihin. Kääntääksemme kannatuskriisimme kannatusbuumiksi tarvitsemme uutta ajattelua myös ohjelmatyöhömme ja poliittisten tavoitteiden asettamiseen. Se viestinnän kirkastaminen ja terävöittäminen, jota itse puoluesihteerinä haluan tehdä, vaatii konkreettisia ykköstavoitteita, jotka määrittelevät koko puolueen eivätkä vain vaalikampanjoita.

Huomautin omassa puheenvuorossani, että uudenlainen tavoiteohjelma on uudenlaista toimintakulttuuria. Laskeva vaalikannatuksemme on ennemmin peruste muuttaa toiminnan tapoja kuin pitää niitä ennallaan.

Valtaosa puoluevaltuuston kommentoijista halusi lyhyemmän ja terävämmän tavoiteohjelman. Minunkin mielestäni sellainen ohjelma palvelisi parhaiten sekä viestintää että puolueen yhtenäisyyttä ja voimavarojen käyttöä. Pitkää ohjelmaa puolustettiin parissa puheenvuorossa sillä, että puheenjohtaja, kansanedustajat ja jopa kunnanvaltuutetut tarvitsevat selkänojan, jossa linjataan puolueen kannat mahdollisimman moneen asiaan. Nämä tavoitteet ovat yhdistettävissä.

On totta, että yksityiskohtaisten kantojen päättäminen puoluekokouksessa on demokraattisin tapa päättää puolueen linjasta. On myös tärkeää, että jäsenet näkevät ohjelmassa itselleen tärkeitä asioita ja tuntevat puolueen siksi omakseen. Samalla on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan isot ja pienet asiat, pitkän ja lyhyen ajan tavoitteet. Demokratiaa on sekin, että puoluekokousedustajat päättävät reformeista, joilla Vasemmisto jatkossa profiloituu.

Yksinkertaisimmillaan kärkitavoitteet ovat tavoiteohjelman johdanto. Hyviä ehdotuksia kärkitavoitteiksi ovat ainakin työajan lyhentäminen, perustulon käyttöönotto, progressiivinen verouudistus, sote-palvelujen tasa-arvoistaminen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden vahvistaminen. Ohjelmaa voi kommentoida 23. maaliskuuta saakka.

Kannatan päätavoitteiden päättämistä puoluekokouksessa, jotta niillä olisi mahdollisimman paljon painoarvoa. Voimme valita itse, mitä media nostaa tavoiteohjelmasta esiin, ja voimme yhdistää puoluetta konkreettisten, ihmisen arjen kokoisten teemojen ympärille. Tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Puoluevaltuusto kokoontui eilen viimeistä kertaa ennen kesäkuun puoluekokousta. Illanvietossa heräsi pieni haikeus, kun ajattelin kolmen vuoden aikana puolueessa, yhteiskunnassa ja omassa elämässäni kuljettua matkaa.

Kolme vuotta puoluejohdon tällä tasolla on herättänyt halun jatkaa vaativampiin tehtäviin. Haikeuden päälle puhkesi pieni jännityskin, kun ajattelin uuden puoluevaltuuston ensimmäistä kokousta, johon pyrin osallistumaan uudessa roolissa, puoluesihteerinä.

Kuva: Henrik Nyholm

Ajatus aiheesta “Tavoiteohjelma on tilaisuus, jota ei kannata hukata”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.