Feminismi antaa tasa-arvolle sisällön ja suunnan. Vasemmistoliitolle olisi luonnollista julistautua feministiseksi puolueeksi.

Viikko sitten Helsingissä järjestetyssä puoluesihteeritentissä kysyttiin puolueen tasa-arvotyöstä ja sen tarpeellisuudesta. Aihe kiinnostaa laajemminkin: se oli esillä myös aiemmin Joensuussa, ja lisäksi lähetin juuri vastaukset Vasemmistonaisten kyselyyn tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä puolueessa.

Tavoitteissani puoluesihteerinä olen linjannut, että Vasemmiston tulee ottaa haltuun puolueen sisäinen tasa-arvotyö ja laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma. Helsingin tentissä ehdotin, että Vasemmistoliitto julistautuisi feministiseksi puolueeksi ja jatkaisi sukupuolijärjestelmän murtamista siltä pohjalta. Tästä Vasemmistonaiset on tehnyt myös aloitteen puoluekokoukselle.

Vasemmistonuoret – jolla on ollut ratkaiseva merkitys oman feministisen ajatteluni rakentumisessa – perustelee tarpeen feminismille seuraavasti:

Tällä hetkellä yhteiskuntaamme määrittää heteronormatiivinen ja patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä. Tämä tarkoittaa näkemystä kahdesta luonnollisesta, toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta, joita yhdistää toisiinsa heteroseksuaalinen halu. Tässä käsityksessä anatomian perusteella määritetty sukupuoli ja sukupuolen sosiaaliset merkitykset ymmärretään yhdeksi ja samaksi, mikä asettaa kahlitsevia normeja ihmisten itsemäärittelylle, -ilmaisulle ja toiminnalle. Sukupuolijärjestelmä kahlitsee sekä naisia että miehiä ja erityisesti niitä, jotka eivät sovi kumpaankaan näistä luokitteluista. Sukupuolijärjestelmän vaikutukset heijastuvat niin yhteiskunnalliseen työnjakoon, palkkaukseen kuin sukupuolittuneeseen väkivaltaankin.

Lainaus on nuorisojärjestön poliittisesta ohjelmasta, joka antaa kuvan nykyaikaisesta vasemmistofeminismistä: se puuttuu sukupuolen lisäksi kaikkiin eriarvoistaviin, etuoikeuksia luoviin ja luokkajakoa vahvistaviin normeihin ja tekijöihin. Kuten sanottua, sukupuolijärjestelmä kahlitsee myös miehiä ja niitä, jotka eivät luokittele itseään kaksinapaisen järjestelmän lokeroihin.

Puolueessa feministinen tasa-arvotyö voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perustetaan kaikille jäsenille avoin elin (työryhmä tai verkosto) käsittelemään tasa-arvopolitiikkaa ja seuraamaan puolueen tasa-arvotyötä. Ensimmäiseksi ryhmä voisi ottaa vetovastuun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta.

Toiseksi puoluekokouksessa lanseerattavia tasa-arvovastaavia voitaisiin kehitellä pysyväksi osaksi puolueen tasa-arvotyötä. Puolueen jäsenillä on hyvä olla vähintään häirintäyhdyshenkilöt, joihin he voivat olla yhteydessä havaitessaan tai kokiessaan syrjiviä tai häiritseviä rakenteita tai tilanteita. Facebookista bongasin äskettäin, että Kotkan Vasemmistoliitto ottaa kokouksissaan käyttöön kiertävän tasa-arvovastaavan. Se ei tietenkään tarkoita tasa-arvotyön ulkoistamista erikseen valituille ihmisille, vaan jokaisella on vastuu tarkkailla omaa toimintaansa.

Kolmanneksi voisimme julistaa nollatoleranssin rasismin lisäksi myös seksismille ja muulle halventavalle käytökselle. Olennaista tässä on käsittääkseni se, että luomme määrätietoisesti sellaista keskustelukulttuuria, jossa kaikkien osallistuminen ja keskinäinen kunnioitus on tärkeintä – tärkeämpää kuin ”oikeus” kertoa vitsejä vähemmistöistä tai uusintaa ahtaita sukupuolirooleja. Keskustelukulttuurin luomisessa puoluejohdon omalla aktiivisuudella voi olla iso rooli.

Feministinen puolue olisi luonnollinen jatkumo linjauksille, joita hyväksyttiin muun muassa edellisessä puoluekokouksessa Vasemmiston toiminta 2020-luvulle -asiakirjaan. Valitettavasti asiakirja on toistaiseksi jäänyt hyödyntämättä järjestötyön kehittämisessä. Samoin jo vuonna 2007 päätetty tasa-arvopoliittinen ohjelma on yhä tekemättä.

Edellä linkattu Vasemmistonuorten ohjelma on feministinen vaikka käyttääkin f-sanaa hyvin säästeliäästi. Sattuipa silmääni myös tällainen blogaus, jossa kuvaillaan havainnollisesti feministisiä tavoitteita kutsuen niitä tasa-arvoksi. Feminismi antaa tasa-arvolle sisällön ja suunnan.

Kuva: FreeImages.com / Olexandr Martinyuk