Lapualaisooppera on ajankohtaisempi nyt kuin vuonna 1966

2010-luvun Lapualaisoopperassa kättä lyövät Rajat kiinni ja Daesh.

[Sisältää juonipaljastuksia.]

Ylioppilasteatterin Lapualaisooppera 2016:tta voi katsoa ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen – ja ehkä vähän mielenkiintoisempi – tulkinta on nähdä näytelmä hampaattoman ”suvaitsevaiston” kritiikkinä. Asser Salon ja Lyytin edustama ”suvaitsevaisto” ei saa ääntään kuuluviin, koska ei pysty kilpailemaan Kosolan ja kumppaneiden kiihotusretoriikan ja yksioikoisen analyysin kanssa. Ainoastaan noloon marginaaliin tönäistyt kaksi anarkistia sanovat fasistia fasistiksi.

Esityksestä jää kuitenkin tunne, ettei tämä ole tekijöiden tulkinta, vaan hampaaton ”suvaitsevaisto” on näytelmän ratkaisu ja tulevaisuuden toivo. Lapuan liike/Rajat kiinni -liike kaatuu itsestään huonoon johtamiseen ja ryyppäämiseen, halla-aholainen ihmisviha hukkuu päällepuhumiseen. Tärkein johtopäätös on, ettei pidä sortua väkivaltaan. Hyvä voittaa kuin jokin korkeampi voima, kun pahan vain jättää huomiotta.

Tämän vuosituhannen Lapualaisoopperaa voi (aiempaa näkemättä) katsoa ihan ajankohtaisteoksena. Ikonisessa kohtauksessa Kosola julistaa sananvapausjihadistin uhriagendaa poliisirivin takaa ja Salo humanistipiipittää vieressä kansanjoukkojen uhkaamana. Kyltissä lukee ”Suomi ensin” tai jotain sellaista. Taustalla ”Rakasta lähimmäistä” -kyltti sitoo tapahtumat Kansalaistorin rasistiseen mielenosoitukseen, josta poliisi poisti kylttiä kantaneen papin. Poliisi on näytelmässä muutenkin rasistien puolella näiden käyttäessä perusoikeuksiaan muiden perusoikeuksien polkemiseen.

Näytelmän jälkeen jäi miettimään, millä tarkkuudella 1930-luvun nationalistinen uho vastaa 2010-luvun ulkomaalaisvihaa. Aikansa eroista huolimatta kumpikin sanoo olevansa isänmaallista ja kohdistaa vihansa nykyaikanakin lyyteihin, joiden ”epäisänmaallisuus” on vasemmistolaista tai ei-valkoista. Kummassakin on luokkanäkökulmaa, mutta samalla vahvaa identiteettipolitiikkaa, kun työväenluokkaiset ihmiset asettuvat työväenluokkaisia vastaan ja polkevat vielä heikommassa asemassa olevia.

Omien aikojensa Lapuan liikkeiden vertailu viedään yllättävän syvälle, kun nykyajan lapualaiset käyvät Daeshina (Isiksenä) tappamassa perheenyhdistämisen armottomuuteen törmäävän irakilaisjesidin. Alkuperäinen Lapualaisooppera kertoi menneestä eikä sen tarvinnut siksi tarjota ratkaisua ratkenneeseen tilanteeseen. Uusi näytelmä kommentoi nykyhetkeä muttei silti kutsu toimintaan fasismia ja rasismia vastaan.

Onpa Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlien Lapualaisooppera tuttu tai ei, 90-vuotisjuhlien Lapualaisooppera kannattaa käydä katsomassa ja itse tulkitsemassa. Esitys vahvisti myös sen, että tänään vastustan vuoden 2016 fasisteja Rasistit ulos itiksestä -mielenosoituksessa.

Mitro Härkösen pressikuvassa Kosolaa näyttelevä Miro Apostolakis.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.