Moskovan päiväkirja

Vierailin lokakuussa Moskovassa poliittisten nuorisojärjestöjen delegaatiossa. Edustimme Vasemmistonuoria puheenjohtaja Anni Ahlakorven kanssa, muista järjestöistä edustettuna olivat demari-, RKP-, keskusta- ja vihreät nuoret. Matkan järjesti ja kustansi Venäjän ulkoministeriön alaisuudessa toimiva Rossotrudnichestvo-niminen organisaatio.

Päätin kirjoittaa matkakertomuksen lakoniseen päiväkirjatyyliin: tallentaakseni tärkeältä tuntuneet tapahtumat myöhempää muistelua varten.

***

Maanantai 10.10.

Lento Moskovaan lähti vasta illalla. Valmistauduimme Annin kanssa matkaan käymällä läpi ajankohtaisia aiheita ja lukemalla muutaman asiantuntija-artikkelin. Tapasimme muun seurueen lentokentällä; parit uudet kasvot, joita en ollut nähnyt aiemmin tapaamisessa Tehtaankadulla. Sovimme yhteiset sävelet mahdollisiin mediakyselyihin niin Venäjällä kuin Suomessakin.

Myöhäinen lento oli myöhässä. Moskovan lentokentällä puhelin soi ja tuntemattomasta numerosta varmistettiin englanniksi, että olimme päässet perille. Taisi olla yhteyshenkilömme Tehtaankadulta. Tullivirkailija huomasi SKA-lippikseni. ”No Jokerit?” ”No!”

Meitä oltiin vastassa ja järjestettiin autokyydit hotellille. Perillä odotti lunch boxit ja ylelliseltä tuntuvat huoneet. Nukkumaan pääsi vasta aamuyöstä.

***

Tiistai 11.10.

Aikainen herätys, aamiainen ja autoon. Etukäteen toivottu mediatalovierailu järjestyi ja pääsimme tutustumaan Russia Todayn toimitukseen. Valtiollinen kanava yrittää olla muun maailman vaihtoehtomedia. Oppaana toiminut viestintäihminen käytti propaganda-sanaa häkellyttävän myönteisessä merkityksessä. Kukaan ei ole kuulemma riippumaton ja RT:n tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kanava haluaa kertoa Venäjän tarinan vastapainona muun maailman tarinoille. Opas vakuutti, ettei kukaan sanele, miten työtä tehdään, mikä on helppo uskoa, sillä sopivuus työhön varmistettaneen jo rekrytoinnissa niin kuin kaikkialla muuallakin.

Opas korosti, kuinka kaikki kanavan työntekijät ovat yhtä tärkeitä maskeeraajista äänisuunnittelijoihin ja uutisankkureihin. Kaikkia tervehdittiin ja jututettiin. Ainoastaan siivoojaa opas ei huomannut lainkaan.

RT:ltä jatkoimme Skolkovoon, Venäjän Piilaaksoksi kutsuttuun tiedekylään, jossa toimii yliopistoja ja kehitellään start upeja. Tapasimme suomalaisen Pekka Viljakaisen, joka kertomansa mukaan tuli perustamaan Sitran tyyppistä rahoittajaa Venäjälle ja on nyt Skolkovon neuvonantajana. Valtiollisen toiminnan innovatiivisuudesta ja prameiden seinien sisällä tapahtuvan toiminnan laadusta ei tullut juuri kuvaa, mutta Viljakaisen esiintymisestä välittyi innostunut ja innostava fiilis rajan ylittämisestä ja Venäjä-yhteistyön arkipäiväisyydestä.

Illalla vähän vodkaa ja hapatettuja herkkuja.

RT:n vieraana Pekka Viljakainen Skolkovossa

***

Keskiviikko 12.10.

Ohjelmassa oli ensimmäisenä opiskelijoiden tapaaminen Moskovan valtiollisessa yliopistossa. Hieman yllättäen vastassa oli iso huoneellinen opiskelijoita, jotka olivat valmistautuneet pyöreän pöydän keskusteluun koulutusjärjestelmistä ja -yhteistyöstä. Ensin puhui kuitenkin julkishallinnon tiedekunnan dekaani Vyacheslav Nikonov, joka näytti niin tutulta, että nimi piti googlata myöhemmin.

Venäläisopiskelijoiden valmisteltujen puheenvuorojen jälkeen keskustelua käytiin lähinnä opiskelun ja koulujärjestelmän eroista. Opiskelijajärjestötoiminta tuntuu keskittyvän hyvin rajatusti koulutukseen ja opiskeluun. Propaganda-sanaa käytettiin taas synonyyminä poliittiselle viestinnälle.

Yliopistolla meni ruokailuineen sen verran aikaa, että seuraava tapaaminen peruttiin ja suuntasimme suoraan Venäjän federaationeuvostoon eli parlamentin ylähuoneeseen. Kirjoitin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Andrei Klimovin tapaamisesta Liberoon (s. 34).

Moskovan valtiollisessa yliopistossa Andrei Klimov, Venäjän federaationeuvoston jäsen

***

Torstai 13.10.

Välipäivä politiikasta, vierailu Sergiev Posadiin. Maalasimme itse matkamuistomaatuskat. Kuuntelimme luostarikaupungissa kellojen kuminaa ja jumalanpalveluksen laulua. Päivän ohjelman suomensi tulkki, joka oli opetellut kielen toimiakseen tulkkina Moskovan olympialaisissa 1980. Illalla kävelimme Moskvajokea pitkin Gorkyin puistoon kuin laulussa ainakin.

Maatuskan maalaamista Sergiev Posadissa

***

Perjantai 14.10.

Tapasimme duumassa eli parlamentin alahuoneessa nuorisopoliitikkoja eri puolueista. Keskusteluissa esillä Suomen Nato-jäsenyys ja puolustustyhteistyösopimus USA:n kanssa, koulutusleikkaukset, äärioikeiston nousu ja Soldiers of Odin. Tuntui, että venäläiset korostivat puolueiden yhteistyötä, kun taas suomalaiset tekivät selväksi, kuka edustaa hallituspuoluetta ja miten hallitus seuraavissa vaaleissa vaihdetaan.

Anekdoottina mieleen jäi Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen nuorisojärjestön edustajan ylpeys järjestön projektista, jossa kartoitetaan kunnostamista vaativia muistomerkkejä ja monumentteja. Toisaalta yllätti puolueiden samanmielisyys laista, joka edellyttää ulkomailta rahoitusta saavien järjestöjen rekisteröityvän ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Kommunistitkin pitivät tärkeänä, että kommunismin fasismiin rinnastavat järjestöt saadaan lain avulla kuriin.

Myöhemmin vierailimme Rossotrudnichestvon tiloissa ja sitten musiikkitapahtumassa, jossa promottiin vuoden päästä tapahtuvaa nuorten ja opiskelijoiden maailmanfestivaalia. Illalla nautimme pitkän kaavan mukaisen juhlavan illallisen matkan järjestäjien kanssa ja jatkoimme iltaa vielä pidemmän kaavan mukaan hotellin läheltä löytyneessä yökerhossa. Yöunet jäivät pariin tuntiin.

 

***

Lauantai 15.10.

Kulttuuripäivä: kosmonauttimuseo, Punainen tori ja Tretyakovin galleria. Erittäin darrainen poseeraus valtavalla neuvostomonumentilla. Katsottiin vahdinvaihtoa tuntemattoman sotilaan haudalla. Englanninkielinen opas muisteli lämmöllä neuvostoaikaa ja ihmetteli, miksi kukaan lähtisi ulkomaille, kun siellä pitää maksaa hirveästi veroja. Nukahdin illalla pianokonsertissa. En ollut seurueesta ainoa.

***

Sunnuntai 16.10.

Vapaa-aikaa ennen lentokentälle lähtöä. Kävimme vielä Punaisella torilla ja jonotimme Leninin mausoleumiin. Näytti yhtä aikaa niin absurdilta ja kuolleelta. Bongasin Kuusisen muistolaatan. Tehtiin tuliaisostoksia.

***

Kirjoitin Liberon lyhyeen juttuun tällaisen lopun: ”Propagandamatka taisi onnistua, sillä itse kenessäkin tuntui heräävän tai voimistuvan kiinnostus suurta ja mahtavaa Toista kohtaan. Oli hätkähdyttävää huomata, kuinka paljon rajanaapuria tutumpia monet mertentakaisetkin kulttuurit ovat. Matka tuskin vaikutti maiden suhteisiin mitenkään, mutta seitsemän suomalaista on nyt hieman avoimempia ymmärtämään naapuria paremmin.”

Yksi matkan mielenkiintoisuuksia oli tarkastella suurta toiseutta ja omaa suhtautumistaan siihen, kun ympärillä ei puhutakaan jatkuvasti englantia eikä hahmoteta maailmaa länsiviihteen opetusten kautta. Olen oppinut jostain ajattelemaan, että Suomen ja Venäjä raja on maailman korkeimpia kulttuurimuureja ja tämä käsitykseni matkalla vahvistui.

Keskustelimme seurueen kanssa usein siitä, millaista harjoitusta matka oli mihin tahansa kansainväliseen yhteistyöhön, mutta ennen kaikkea kulttuurimuurin taakse tehtävään. Samalla varmasti harjoittelimme keskinäistä yhteistoimintaamme, pienen Suomen edustajina suuressa idässä.

Valokuvat otti Vera Majakova. RT-kuva on Sasha Gorinan puhelimesta, duumakuva omastani. Omat kuvani julkaisin Facebookissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.