”Ja koska olen jossain vitun somelakossa, en voi edes valittaa tästä Twitterissä!” puuskahdin, kun talouden ainoa leipä olikin jotain rusinaleipää, josta ei saa hyvää edes juustolla. Onneksi on kuitenkin blogi, johon voin koota asioita, jotka ovat jääneet somettomuuden vuoksi julkaisematta.

Ilman jaksamisen vuoksi aloittamaani somelakkoa olisin

• hehkuttanut Antti Tuiskun Anatude-levyä. Helvetin hyvä!
• jakanut ainakin tämän jutun minuunkin kohdistuvasta Jehovan todistajien karttamiskäskystä.
• jakanut myös työpaikkailmoituksen, jossa haetaan sijaista tulevan isyyslomani ajaksi. Duuni alkaa jo marraskuussa, jolloin minun on tarkoitus keskittyä Liberoon liittyvään projektiin.
• julkaissut oheisen kuvan Liberon 30-vuotisbileistä, joissa kävin sairauslomailemassa. Kuvassa on lisäkseni viisi entistä päätoimittajaa.
• purkanut turhautumistani rekrytointeihin, joissa ”edistyksellinen” vasemmisto kerta toisensa jälkeen näyttää taantumuksellista persettään. Kahden kaupungin elämän yhdistäminen palkkatyöhön näyttää olevan mahdollista vain nykyisessä duunissani, josta haluaisin joskus eteenpäinkin.
• ottanut voimakkaasti kantaa Turkissa vankeustuomion saaneen toimittaja Ayla Albayrakin puolesta ja vaatinut Suomelta ja EU:lta vastatoimia.
• kommentoinut leffamarkkinoijien uutta keinoa hankkia näkyvyyttä tuotteilleen ottamalla suosittuja tubettajia ääninäyttelijöiksi.
• kehunut Kontulan ostarin syyrialaisravintolan Nuurin buffetia. Ihanaa!

Ilman somelakkoa olisin kuitenkin myös ahdistunut Ylen Sanna Ukkolan kusipäisyydestä, käyttänyt nykyistäkin vähemmän aikaa lasteni kanssa ja lukenut vähemmän. Nyt on ollut aikaa tuntea ja ajatella. Clash Royalea olen pelannut mutta sekin täytynee kohta poistaa puhelimesta ajankäytön helpottamiseksi.