Mielipidekirjoitus: Miehiä tarvitaan vastustamaan ahdistelua

Surullisena luin Ville Martinmäen kirjoituksen perjantain Raahen Seudusta (8.12.). Surulliseksi tulin, koska seksuaalisen häirinnän vähättely ei auta ilmiön purkamisessa.

Seksismi, eli maailman hahmottaminen kahden vastakkaisen sukupuolen ja niiden erojen kautta, tuntuu tosiaan aivan luonnolliselta – tavallisilta asioilta. ”Tossun alla” eläminen ja sukupuolten välinen ”sota” ovat yhtä tavallisia ajattelumalleja kuin rotuerottelu ja sääty-yhteiskunta ovat aikanaan olleet.

Tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden lisääntyminen onkin aina kyseenalaistanut asioita, jotka tuntuvat luonnollisilta. Siksi moni kokee hämmennystä esimerkiksi siitä, missä menee flirtin ja häirinnän raja.

Rajan hahmottaminen ei ole vaikeaa eikä siihen tarvittavien sosiaalisten taitojen oppiminen mahdotonta. Eräs asiantuntija totesi, että avainasemassa on vuorovaikutus: flirtti on molemminpuolista, häirintä yksipuolista.

Olennaista on lähinnä se, pitääkö kysymystä tärkeänä ja haluaako oikeasti tietää vastauksen – vai jatkaa toimintaansa ”entiseen malliin”.

***

Luin perjantaina sattumalta myös naisten ja naiseksi oletettujen kertomuksia seksuaalisesta häirinnästä suomalaiselta #memyos-sivustolta (www.memyos.fi). Isänä minua järkyttää kertomuksissa erityisesti se, miten naisen kehoa seksualisoidaan avoimesti usein jo alakouluikäisestä lähtien ja miten varhain monet joutuvat tottumaan seksuaaliseen ja mauttomaan kommentointiin ja kosketteluun.

Mietin myös tilanteita, joissa itse olen vaikenemalla tai nauramalla hyväksynyt seksistisillä kommenteilla nolaamisen ja ahdistelun. Toisaalta luen ahdistelukokemuksia pohtien, kertooko joku minusta sellaisia ja miten varmistan toimivani jatkossa paremmin.

Lähes kaikkia #memyos-sivuston kertomuksia yhdistää monitasoinen häpeä, joka estää uhreja puhumasta kokemuksistaan ja sivustakatsojia puuttumasta ahdisteluun. Siksi meidän, joiden sukupuoli suojaa enemmältä ahdistelulta, on tosiaan ”lähdettävä sotajalle” ja käytettävä etuoikeutettua asemaamme ahdistelukulttuurin murtamiseen.

Meidän oikeuteemme ”flirttailla, hymyillä ja iskeä silmää” sisältyy myös velvollisuus pohtia, onko se kohteen mielestä kiusaannuttavaa tai esineellistävää, liittyykö siihen valta-asetelmia ja pönkittääkö se typeriä yleistyksiä sukupuolten oletetuista ominaisuuksista.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 11.12.2018

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.