Isyyslomalta sairauslomalle ja vähän töihinkin

Maanantai oli kahden kuukauden isyysloman viimeinen päivä. Sain monta ihanaa hetkeä vuoden ikäisen Monnan kanssa ja vahvistusta vanhemmuudelleni. Olen samoihin aikoihin oppinut nauttimaan enemmän vanhempienkin lasten kanssa puuhailusta, mikä on auttanut olemaan paremmin läsnä myös vauvan kanssa (vauva se on, kun ei vielä kävele).

Ei ole mikään salaisuus, että käytin isyyslomaa myös päästäkseni pois töistä mielenterveyttä hoitamaan. Löysin sen aikana terapeutin, jonka kanssa aloitan urakan ensi viikolla. Olen pohtinut malttamattomana tulevaisuutta ja suunnitellut töitäkin tiedostaen, etten ole välttämättä sen työkykyisempi kuin pari kuukautta sitten.

Tässä suuressa masennuksen, elämänmuutosten ja identiteettipohdintojen vyyhdissä olen löytänyt itsestäni entistä voimakkaamman kaipuun olla ”oikea toimittaja”. Liberon päätoimittaminen on oikeaa, alan itsesääntelyyn sitoutunutta journalismia, mutta valtaosa töistäni ja tekemisistäni on ollut viime vuosien aikana kampanjointia, lobbaamista, kokoustamista ja propagoimista. En siis mitenkään kadu kaiken sen tekemistä vaan ajattelen vain tehneeni toistaiseksi tarpeeksi.

Olen bongaillut kiinnostavia toimittajan pestejä ja miettinyt jopa freelanceriksi heittäytymistä. Toimeentuloni ei ole kuitenkaan vain oma asiani eikä päätöksiä voi tehdä yksin. Toisaalta haluan myös selkeästi tehdä vähemmän töitä ainakin siihen asti, kunnes aloite- ja keskittymiskyky sekä muut tuhoutuneet työskentelytaitoni palaavat riittävälle tasolle.

Konkreettisesti olen edistänyt ”oikean toimittajan” tavoitetta aloittamalla journalismin opintoja avoimessa ammattikorkeakoulussa. Ajatuksena on hakea vuoden päästä alkavaan journalismin ylempään amk-tutkintokoulutukseen. Myös alulle panemani kirja, joka kertoo Jehovan todistajista irtaantumisesta, sekä siihen liittyvä blogi ovat osa projektia, jossa etsin omaa paikkaani toimittajana.

Isyysloma vaihtuu nyt sairauslomaksi, jonka aikana palaan töihin vointini mukaan, kuten työterveyslääkäri suositteli. Alan suunnitella ja koota vuoden ensimmäistä Liberoa. Parin viikon ”omavastuusairastamisen” jälkeen toivon pääseväni osittaiselle sairauspäivärahalle, joka mahdollistaisi parin päivän työviikon lehden parissa. Vasemmistonuorten tiedottajan hommiin en siis toistaiseksi palaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.