Kolme pointtia Jehovan todistajien oikeuskomiteoista: naisviha, ihmisarvo ja maine

A-studiossa on käsitelty viikolla Jehovan todistajien oikeuskomiteoita. Kärkenä on ollut tapaus, jossa oikeuskomitean miehet totesivat 11-vuotiaan tytön olleen itse syyllinen seksuaalisiin tekoihin, joita aikuinen mies oli hänelle tehnyt. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa.

Ymmärtääkseen, miten voi syyttää 11-vuotiasta aikuisen viettelemisestä tai rangaista raiskauksen uhria, täytyy ymmärtää kolme Jehovan todistajien perusperiaatetta.

Ensinnäkin todistajien ajattelu perustuu jäykkiin ja naisvihamielisiin sukupuolirooleihin. Johtajiksi kelpaavat vain miehet, ja nainen esitetään avoimesti miehen alamaisena. Johtajamiehet myös kontrolloivat naisten pukeutumista, jotta se on ”häveliästä ja ”sopivaa” eikä aiheuta miehille kiusauksia langeta ei-aviolliseen seksiin.

Esimerkiksi taannoin uutisissa olleilla videoilla todistajamiehiä varoitellaan kiusallisen yksityiskohtaisesti masturboinnin ja homoseksin synneistä, kun taas todistajanaisia opastetaan lähinnä suojelemaan miehiä seksihaluilta. Vaikka miehet ovat liikkeessä peruspatriarkaalisessa valta-asemassa, heidän pitäminen halujensa riivaamina seksimaanikkoina on tietysti loukkaavaa.

Toiseksi jumalan laiksi uskottujen sääntöjen noudattaminen on todistajille ihmisarvoa tärkeämpää. Räikeimpänä esimerkkinä he kieltävät itseltään ja lapsiltaan verensiirron seurauksista – jopa kuolemasta – välittämättä. He muuten kehottavat taistelemaan verensiirtoa vastaan niin kuin raiskaajaa vastaan.

Tämän vuoksi raiskaus tai lapsen kokema seksuaalinen väkivalta eivät ole Jehovan todistajille asian ydin vaan ei-aviollinen seksuaalinen teko on itsessään väärin ja tekee kaikista osapuolista syyllisiä. Syyllisyyttä voi vähentää taistelemalla vastaan, mutta lamaantuminen tai henkensä suojeleminen tilanteeseen alistumalla näyttävät helposti siltä, ettei ole tehnyt kaikkeaan tapahtuman estämiseksi.

Kolmas periaate liittyy seurakunnan maineeseen, joka sekin menee yksilön edelle. Jos seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumiseen liittyy muuta todistajien paheksumaa toimintaa, se saattaa huonontaa kohteen asemaa oikeuskomiteassa entisestään. Ystävystyminen ei-todistajien kanssa, vääränlainen pukeutuminen sekä juhliminen ja alkoholin nauttiminen lisää helposti väkivallan kohteeksi joutuneen omaa syyllisyyttä tapahtuneeseen. Lisäksi ne ”tahraavat Jehovan nimen” mikä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että muut saavat tietää seurakunnissa olevan tavallisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua erottautua ”maailman” ihmisistä ihan kauheasti.

Jos tekijä ei ole todistaja, hänen tuomitsemisensa ei oikeuskomiteoita kiinnosta. Rikosilmoitusta ja poliisitutkintaa todistajat eivät ehkä uskalla nykyään suoraan kieltää, mutta väkivaltaa kokenutta varmasti kehotetaan miettimään, miten ne vaikuttaisivat seurakunnan maineeseen.

Naisviha yhdistettynä ihmisarvokäsitykseen ja liikkeen maineenhallintaan tekee Jehovan todistajien sisäisestä kurinpidosta pahimmillaan todella julmaa. Uskonnollisten yhteisöjen rikostenpeittely on selvä ongelma, johon yhteiskunnalla pitää olla rohkeutta tarttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.