Perustuslakivaliokunta antoi keskiviikkona lausunnon hallituksen lakiesityksestä, jolla kumotaan Jehovan todistajien automaattivapautus ase- ja siviilipalveluksesta. Valiokunta ei hyväksynyt lakiin suunniteltua kolmen kuukauden siirtymisaikaa, jonka aikana kaikki ennen lain voimaantuloa lykkäystä hakeneet Jehovan todistajat olisivat voineet hakea lopullista vapautusta.

Nykykäytännössä todistajat hakevat lykkäystä asevelvollisuuden suorittamisesta, kunnes täyttävät 28 vuotta ja hakevat lopullista vapautusta. Hallituksen esittämä siirtymäsäännös olisi tarjonnut hetken aikaa vapautusmahdollisuuden kuitenkin jokaiselle todistajalle, joka olisi vapautuslakiin vedoten anonut lykkäystä edes kerran. Ensimmäisen kerran lykkäystä anotaan 18-vuotiaana kutsuntojen jälkeen.

Perustuslakivaliokunnan mukaan ei ole oikein kumota muita aseistakieltäytyjiä syrjivää lakia mutta samalla säätää laki, joka käskee jatkaa samaa syrjintää kolmen kuukauden ajan.

Miksi hallitus sitten halusi siirtymäajan, joka ”menee vielä pidemmälle” kuin nykyinen vapautuslaki, kuten perustuslakivaliokunta asian ilmaisi?

Vastaus on maineriski, joka syntyy siitä, että kymmeniä ihmisiä tuomittaisiin säännönmukaisesti vankilaan uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Hallitus olisi halunnut vapauttaa kerralla kaikki kymmenen ikäluokkaa, jotka ovat anoneet lykkäystä saamatta vielä vapautusta. Näin ollen maineriski olisi alkanut realisoitua oikeassa mitassaan vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Jos Jehovan todistajat alkavat valita totaalikieltäytymisen ja vankilan, asiaa tullaan jälleen puimaan ihmisoikeustuomioistuimessa. Julkisuudessa ja varsinkin ulkomailla tilanne näyttänee jopa pahemmalta kuin 80-luvulla, jolloin vapautuslaki säädettiin, sillä nyt lainsäätäjä on yhdenvertaisuuden nimissä huonontamassa yhden uskonnollisen ryhmän asemaa.

Tämän jälkeen vaatimukset totaalikieltäytyjien vapausrangaistusten poistamiseksi kokonaan todennäköisesti voimistuisivat. Sehän olisi lainsäätäjän käytettävissä oleva vaihtoehto jo nyt, mutta poliittista tahtoa vapautusten laajentamiseen ei ole.

On mahdollista, että valtaosa todistajista valitsee jatkossa siviilipalveluksen. Järjestö salli sen jäsenilleen 90-luvulla eli teki siitä ”omatunnon asian”. Siinä tapauksessa heistä ei muodostu valtiolle raskasta mainehaittaa. Uskonnollisten fundamentalistien mielenliikkeitä – kuten sitä, miten todistajanuorten valintoihin pyritään liikkeen sisällä jatkossa vaikuttamaan – on kuitenkin vaikea ennustaa.

Hallituksella on esittämälleen kertavapautukselle sinänsä pätevän kuuloiset perusteet. Sen tarkoituksena on suojata uskonnonvapauteen liittyviä odotuksia, joita vapautuslain mukaisen lykkäysmenettelyn jo aloittaneille henkilöille on syntynyt. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan pidä perustelua riittävänä.