Osallistuin viime kesänä ja syksynä uskonyhteisön jättäneiden vertaistukiryhmän tapaamisiin. Tapaamisista kuvattiin dokumentti Uhrit, joka on nyt katsottavissa Yle Areenassa. Televisiossa se esitetään torstaina 25. huhtikuuta.

En ole aiemmin ollut kiinnostunut vertaistuesta. Psykoterapia ja kirjoittaminen ovat tuntuneet riittäviltä keinoilta käsitellä Jehovan todistaja -menneisyyteen liittyviä asioita ja identiteettiä entisenä todistajana. Kiinnostuin kuitenkin tästä projektista, koska dokkarin tekeminen kiinnostaa ja sen katsomisesta voi olla hyötyä muille, vaikka itse vertaistuki ei vastaisikaan tarpeitani. Kun yhteinen tuttava kysyi, saako yhteystietoni antaa ohjaajalle, suostuin lähes saman tien.

Onneksi kiinnostuin! Vaikka olen jo antautunut vaikeiden tunteiden ja ajattelutapojen käsittelylle, vertaistukitapaamiset antoivat perspektiiviä, joka näin jälkikäteen ajateltuna on melko itsestäänselvää mutta silti arvokasta. On tärkeää huomata, miten moni jakaa samat tuntemukset ja kokemukset, jotka ovat yhtä aikaa ainutlaatuisia ja tyypillisiä. Uusilta oivalluksiltakaan ei voinut välttyä. Niitä sitten saattoi käsitellä lisää terapiassa.

Ryhmä kokoontui 11 kertaa, muutaman kerran pienemmällä kokoonpanolla. Itsekään en päässyt joka kerta paikalle. Entisten todistajien lisäksi ryhmässä oli ex-helluntailainen ja kaksi entistä vanhoillislestadiolaista. Kokoonnuimme Uskontojen uhrien tuen (UUT) toimistolla.

Päädyin ryhmän ansiosta entisten todistajien vertaistukiryhmään Facebookissa. Se on jatkanut perspektiivin antamista. En ole itse ollut aktiivinen kirjoittelija, mutta muiden ajatuksista lukeminen auttaa jalostamaan omianikin.

Dokumentti on ohjaaja Peter Walleniuksen näkemys tapaamisistamme. Kiinnitin ennakkonäytöksessä tietysti huomiota lähinnä omiin puheenvuoroihini enkä onneksi juuri nolostellut sanomisiani. Osa niistä oli pitkään ajatuksissa olleita asioita, toiset tulivat mieleen keskustelun myötä. Mitään kokonaiskuvaa minusta entisenä Jehovan todistajana ohjelmasta ei kannata etsiä.

Dokumentin nimi ja esittelytekstit kuulostavat minusta dramaattisemmilta kuin sisältö on. Olen tosin huomannut, että ihmiset usein pitävät omaa tarinaani dramaattisempana kuin itse sen koen. Uhri-sana häiritsee joitakin – esimerkiksi UUT:n nimessä – enkä itse ole muodostanut siitä vahvaa mielipidettä. Ehkä selviytymistä voisi korostaa enemmän kuin uhriutta. Dokumentin nimeksi voi halutessaan kuvitella vaikka Pelastuneet.

Dokumenttiprojekti: Uhrit Yle Areenassa