Parilta Jehovan todistajia käsittelevältä sivustolta bongasin Helsingin Sanomien uutisen Suomen Jehovan todistajien valituksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Liike kanteli tuomioistuimelle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kieltää sen jäseniä keräämästä muistiinpanoja saarnaamistyössä tapaamistaan ihmisistä. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin.

Todistajien mielestä päätös syrjii heitä suhteessa kansankirkkoihin sekä loukkaa sanan- ja uskonnonvapautta ja vieläpä yksityisyyden suojaa. EIT on pyytänyt Suomen hallitukselta vastauksen väitteisiin ja päättää sitten, ottaako se valituksen käsittelyyn.

Odotin kyllä, että liike olisi tyytynyt oikeuden päätökseen ja muokannut toimintatapansa lainmukaisiksi. Ihmisoikeuskortin katsominen vaikuttaa kuitenkin johdonmukaiselta, ovathan todistajat taistelleet linjausta vastaan jo 20 vuotta eli tietosuojavaltuutetun ensimmäisestä kannanotosta lähtien. Henkilörekisteriä on vaikea nähdä ihmisoikeutena, mutta kysymyksen laajentaminen uskontokuntien väliseksi yhdenvertaisuudeksi tekee siitä perusoikeutena tarkasteltavan asian.

Yritän ymmärtää, miksi Jehovan todistajat jatkavat taistelua muistiinpanojensa puolesta. Sain mieleeni kolme mahdollista syytä, jotka voivat toteutua yhdessä tai erikseen:

Ensimmäinen selitys on tietysti ilmeisin eli liike haluaa pitää kiinni kätevästä toimintatavastaan. Todistajilla on myös tunnetusti vaikeuksia myöntää olevansa väärässä, mitä ohjeistuksen muuttaminen tarkoittaisi. Tähän saattaa myös vaikuttaa se, että liikkeen johto ei välttämättä luota jäsenten kykyyn toimia rajoittavien ohjeistusten mukaisesti. Asiattomista muistiinpanoista kiinni jääminen tuottaisi mainehaittaa, ja sitä liike kaikkein eniten pelkää.

Toinen syy voi olla se, että liike taistelee mitä tahansa toimintarajoitusta vastaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä todistajat odottavat raamatuntulkintansa perusteella hetkenä minä hyvänsä alkavaa valtiollista vainoa. Muistiinpanokiellon perään on helppo pelätä rajoitusta jos toista. Näin ollen he haluavat jatkaa käännytystyötään mahdollisimman pitkään mahdollisimman vapaasti.

Kolmanneksi oikeuskäsittelyllä haluttaneen viestiä jotain liikkeen omille jäsenille. Vastoinkäymiset varsinkin viranomaisten taholta nähdään kaltaisteni ex-jäsenten lietsomina kampanjoina. Ei ole salaisuus, että liikkeen toimintaa tuntevat ja sen vaikutuksista kärsineet entiset Jehovan todistajat ovat usein avainasemassa, kun liikkeen epäkohtia tuodaan viranomaisten tietoon. Näitä demonisoituja ”luopioita” vastaan taisteleminen on jäsenille lähetetty viesti peräänantamattomuudesta.