Haastateltavana tutkielmassa entisten Jehovan todistajien osallisuudesta

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on hyväksytty pro gradu -tutkielma entisten Jehovan todistajien yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Olen siinä mukana itsekin. Heikki Palviainen haastatteli minua tutkielmaansa tammikuussa.

Tutkielman tuloksista ja johtopäätöksistä voi lyhyesti todeta, että kymmenen haastateltua jakavat jonkinlaisen ulkopuolisuuden kokemuksen liikkeestä irtaantumisen jälkeen. Se on liittynyt erityisesti sosiaalisiin suhteisiin, joillakin myös yhteiskuntaan yleisemmin. Joillakin on ollut syvempiä osattomuuden ja syrjäytymisen kokemuksia, joiden taustatekijät liittyvät mielenterveysongelmiin ja Jehovan todistajien koulutuskielteisyyteen. Mielenterveyden häiriöitä tässä porukassa on ollut usealla.

Vaikka Jehovan todistajiin ja liikkeestä irtaantumiseen liittyy luottamuksen menettämistä, hylätyksi tulemista ja syyllisyyden tunteita, yhtä osallisuuden osa-aluetta se voi myös vahvistaa. Tai kuten tutkielmassa todetaan, ”mahdollisuuksissa vaikuttaa oman elämän kulkuun vaikutti olevan vähiten puutetta”.

”Tätä voidaan tulkita niin, että informantit olivat ottaneet elämänsä takaisin haltuun, vaikka irtautumiseen on voinut liittyä hyvin vaikeita kokemuksia ja ratkaisuja entisen elämän jättämisestä. Informantit olivat joutuneet pohtimaan omaa maailmankuvaa, identiteettiä ja menneisyyttä, mikä on kasvattanut itsetuntemusta. Useat informantit korostivat omaehtoista ajattelua ja vapautta irtautumisen jälkeen. Näitä prosesseja voidaan kuvata käsitteellä voimaantuminen.”

Palviainen 2020

Mitään yleistettäviä tuloksia gradu ei tuota ja sen johtopäätökset jäävät melko ohuiksi. Tutkielma tekee kuitenkin näkyväksi teemaa, josta ei aiempaa tutkimusta taida juuri olla. Julkaisusta saa myös perustietoa Jehovan todistajista sekä osallisuuden käsitteestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, joita Jehovan todistaja -konteksti havainnollistaa. Mukana on myös epäterveen uskonnollisuuden ja hengellisen väkivallan tarkastelua suhteessa liikkeeseen.

Minulle haastatteluun osallistuminen antoi mahdollisuuden pohtia ja sanallistaa omia kokemuksiani. Irtaantumistarinan olen kertonut jo niin monta kertaa, että pyydän uusia tuttavuuksia mieluummin googlaaman sen, mutta tapahtumien tarkasteleminen tarkemmasta näkökulmasta auttoi itseymmärryksen lisäämisessä.

Valmiin tutkielman lukeminen puolestaan osoitti jälleen, miten eri asiat vaikuttavat eri tavoilla myös suhteellisen pienen joukon eli entisten Jehovan todistajien keskuudessa. Liikkeen koulutuskielteisyys on esimerkiksi rajoittanut omia valintojani tavalla, joka on myöhemmin harmittanut, mutta en koe sen aiheuttaneen taloudellisia vaikeuksia. Niitä on tullut sitten ehkä eri suunnasta, kun muut liikkeeseen liittyvät asiat ovat vieneet välillä työkyvyn.

Siinä missä jotkut haastatellut ovat kokeneet yhteiskunnallista osattomuutta politiikkaan kielteisesti suhtautuvan liikkeen vuoksi, itse löysin irtaantumisen jälkeen politiikasta tarvitsemani sosiaalisen rakenteen. Omalta kohdaltani kiinnostava ”jatkotutkimuksen aihe” voisi olla se, miten todistajatausta yhä kuitenkin vaikuttaa maailmankuvaani ja politiikkakäsitykseeni. Itse odotankin, että terapeuttini palaa töihin ja pääsen tätä hänen kanssaan purkamaan.

Heikki Palviainen (2020), Entisten Jehovan todistajien yhteiskunnallinen osallisuus, luettavissa Helda-tietokannassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.