Lyhytdokumentti kertoo Jehovan todistajien kunniaväkivallasta

Rohkaistuin katsomaan Harmageddon olohuoneessa -dokumentin Yle Areenasta. Siinä 11-vuotias Jehovan todistaja -lapsi kertoo kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä seurakunnan ”oikeuskomitealle” ja muistelee sitä sitten 25 vuoden kuluttua.

Olin ensin varma, etten pysty katsomaan epäoikeudenmukaista ”oikeuskäsittelyä”, mutta dokkari on kaikessa vaikuttavuudessaan napakka ja tavallaan eheyttävä. Päähenkilö kohtaa lapsuuden trauman oman lapsensa kysymysten kautta, ja aihetta käsitellään viimein hänelle oikeudenmukaisella tavalla.

Tapaus kertoo Jehovan todistajien kunniaväkivallan kulttuurista. Fyysiseen väkivaltaan liike ei toki enää kannusta, sillä suhtautuminen lastenkin fyysiseen kurittamiseen muuttui viimein 2000-luvun alkuvuosina – toki pari vuosikymmentä lainsäädäntöä myöhemmin. Todistajien kunniaväkivalta onkin henkistä ja hengellistä laatua.

Oikeuskomiteat kunniaväkivallan välineinä

Maine ja kunnia ovat todistajille kaikki kaikessa. Seurakunnan mainetta on suojeltava, Jehovan nimelle pitää tuottaa kunniaa ja paras kehu on olla hyvämaineinen todistaja. Maineen vuoksi liikkeessä suhtaudutaan kielteisesti riita-asioiden ratkaisemiseen maallisissa tuomioistuimissa. Itselleen oikeutta haluava yksilö pannaan punnitsemaan oikeudenmukaisuuden lisäksi sitä, mitähän ihmiset tästä nyt ajattelevat.

Sama pätee myös vakavissa rikosasioissa. Virallisesti liike ohjeistaa nykyään jättämään rikosilmoituksen tekemisen uhrin omaan harkintaan, mutta itse se ei ilmoita edes epäiltyjä lasten hyväksikäyttötapauksia. Mediassa käsiteltyjä seksuaalirikosten peittelytapauksia on koottu muun muassa tähän Wikipedia-artikkeliin. (Englanninkielinen artikkeli on laajempi.)

Kunniaväkivallan välikappaleena ovat dokumentin esittelemät ”oikeuskomiteat”. Mitään oikeutta niissä ei tavoitella, vaan tarkoituksena on vain pitää seurakunnan jäsenet ruodussa. Dokumentissa hyväksikäytön uhri pannaan kohtaamaan hyväksikäyttäjä. Tapana on, että tunnustuksen puuttuessa todisteeksi vaaditaan vähintään kaksi silminnäkijää. Todisteet jäävät puuttumaan, joten lapsen on vain unohdettava tapahtunut. Lisäksi häntä ”opastetaan rakkaudellisesti” eli muistutetaan seurakunnan säännöistä ja kunniallisuudesta. Hyväksikäytöstä syytetyn hyvämaineisuutta korostetaan.

Komiteat asiantuntijoiden asialla

Kirjoitin ”oikeuskomiteoiden” naisvihasta sekä suhteesta ihmisarvoon ja maineeseen tässä blogissa kolme vuotta sitten. Dokumentissa epäillyn seksuaalirikoksen kohdalla korostuu komiteakäytännön kieroutuneisuus: lapsen kokemaa intiimiä ja traumatisoivaa vääryyttä käsittelevät satunnaiset todistajamiehet, joilla ei ole sen enempää oikeudellista kuin sosiaalialan koulutusta tai edes ymmärrystä siitä, että asia kuuluisi ihan oikeiden asiantuntijoiden selvitettäväksi. Todistajien ajattelussa Jumala ohjaa joillain taikakeinoilla nämä miehet oikeaan lopputulokseen.

Lopputulemana uhri ei saa oikeutta, mahdollisesti traumatisoivaa tilannetta pahennetaan entisestään ja pahimmillaan uhria syytetään tilanteesta. Väärintekijän ja seurakunnan kunnia säilyy henkisen ja hengellisen väkivallan avulla.

Olin tallentanut blogiin jo toissa vuonna kunniaväkivaltaa käsittelevän kirjoitusaihion. Silloin pontimena oli tämä Hesarin (maksullinen) juttu maahanmuuttajayhteisöjen kunniväkivallan kulttuurista. Aihe on tärkeä – ja tuttu siis myös perinteisemmissä suomalaisissa uskonyhteisöissä.

Entiselle Jehovan todistajalle dokumentti voi olla triggeröivä tai hoitava kokemus. Nykyiset todistajat varmasti löytävät siitä jonkin ”virheen”, jonka vuoksi sitä ei tarvitse ottaa vakavasti. Suurin osa heistä ei tietenkään tällaista ”luopiomateriaalia” katsoisi muutenkaan. Sen verran varoitan, että JT-biisejä tuntevalle voi jäädä lyhyen dokumentin lopusta pitkäaikainen korvamato.

Jutun kuvan kuvakaappasin Harmageddon olohuoneessa -dokumentista (Polygraf 2021).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.