Tämän vuoden vuosipostaukseen ei tarvinnut miettiä teemaa tai kikkailuja. Tapahtui yksi iso asia ja pari muuta merkittävää.
Pitkä parisuhde päättyi
Parisuhde kuopuksen äidin kanssa alkoi tulla päätökseensä alkukeväästä ja konkretisoitui poismuuttoon heinä-elokuun vaihteessa. Eroa ei sinänsä tarvitse käsitellä julkisesti, mutta se tuntuu yhä surullisimmalta asialta, mitä elämässäni on ehtinyt tapahtua. Lapsen asiat ovat onneksi ja odotetusti järjestyneet yhtä joustavasti kuin isosisarustensa asiat aikanaan eron jälkeen.
Toisaalta on ollut myös helpottavaa, että on voinut kärsiä sydänsurua julkisesti, sillä monisuhteisessa elämässä se ei aina ole yhtä helppoa. Pitkän ydinsuhteen päättyminen on varjostanut jokaista päivää, mutta olen vuoden aikana myös ihastunut, rakastunutkin ja surrut eroprosessista irrallaan. Nyt kuitenkin olen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ilman suhdetta enkä aio opetella tällaista elämää yhtään pidempään kuin on pakko.
Kontulaan syntyi kommuuni
Kun Helsingin-elämälle piti hankkia uusi tukikohta, ystäväni ehdotti kimppakämpän hankkimista. Uusi koti löytyi tutuilta seuduilta Kontulasta mukavan läheltä nuorimmaisen toista kotia ja esikoulua.
Yhteisasuminen parhaan ystävän ja tämän lasten kanssa on tarjonnut tilaisuuksia tajuta, kuinka syvällä sitä joskus on kuplassaan. Äskettäin karaokebaarin vieruspöydän ukkeli toisti monta kertaa, kuinka erikoista on, että aikuiset, perheelliset ihmiset asuvat yhdessä ilman parisuhdetta. Yllättävätkin tutut ovat joutuneet miettimään suhtautumistaan järjestelyyn, joka tuntuu minusta niin luonnolliselta kuin vain voi.
Ehkä yhteisasumisen varjopuolet vielä paljastuvat, mutta toistaiseksi olen nauttinut aikuisseurasta, yhteisistä suoratoistotunnareista, lastenhoitoavusta ja kämppiksen vaatteenkorjaustaidoista.
Pääsin pomohommiin
Ihmissuhde-elämän kurjuuden keskellä rahanhankkimiselämässa tapahtui kiva käänne, kun aloitin pääsihteerin sijaisena Opiskelijoiden Liikuntaliitossa. Muutos ammatti-identiteetissä ei ole kauhean suuri. Vaikka yksittäisistä ammateista kutsun itseäni mieluiten toimittajaksi, identiteetiltäni olen ennen kaikkea yhteiskunnallinen toimija. Liikuntalobbarin rooli sopii identiteettiin loistavasti, ja pääsihteerin asema tarjoaa siihen vielä paremmat lähtökohdat kuin viestintäasiantuntijan.
Järjestöjohtajan työssä nautin kyllä myös hallinnosta, joka on sopivan konkreettista puurtamista. Kun oman työn tuloksena esimerkiksi työntekijät saavat tililleen palkkaa, se on ihan eri tavalla palkitsevaa kuin mediatilaa saavan tiedotteen julkaiseminen.
Myös tällaista tapahtui
Vuoden ulkomaanmatkat suuntautuivat Lontooseen ja Tallinnaan. Briteissä kävimme Yleisen Lehtimiesliiton retkueen kanssa ja Tallinnassa perhelomalla.
Kaksi vuotta odotetut keikat osuivat lopulta samalle viikonlopulle, kun syyskuisena perjantaina Olympiastadionilla esiintyi Antti Tuisku ja seuraavana päivänä viereisessä jäähallissa Pyhimys.
Elämäntapahtumat tuottivat pitkästä aikaa materiaalia luovaan kirjoittamiseen. Runoja syntyi vain kourallinen, mutta on siinä jo ehkä kokoelman alku.
Otsikkokuva on Pyhimys Isona -konsertista.