Koko yritystoiminnan ajan olen heittelehtinyt yksityiskohtaisen ja yksinkertaisen välillä. Tekstitoimiston liikeidea, palvelut ja niiden esiintuominen ovat kirkastuneet mielessä välillä ytimekkäinä kiteytyksinä, välillä rönsyilevinä tarinoina.
Nyt ollaan taas yksinkertaisen äärellä. Olen työskennellyt vuoden alusta taas päätoimisesti kotitoimistossa ja pähkäillyt, mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Kun elämässä on perheen, opiskelun ja järjestöjen myötä paljon muutakin kuin työ, kaikenlainen järjestely ja karsiminen tuntuu jatkuvasti tarpeelliselta.
Laitoin verkkosivuja hieman uusiksi. Yksinkertaisuutta tavoitellen karsin turhia alasivuja ja vähenin tekstiä. Samalla kirkastin (itsellenikin) tekeväni journalismia, tekstisuunnittelua ja verkkoviestintää. Vuoden alkuun onkin tullut uusi isohko tekstiasiakas ja yksi kiinnostava koulutuskeikka on tiedossa loppukuusta. Toimittajan, tiedottajan ja sossumedia-aktiivin roolit ovat juuri nyt kivasti tasapainossa.
Yksinkertaistamista olen tehnyt muuallakin. Työprosessi on helpottunut, kun olen ottanut helppokäyttöisiä muistivälineitä avuksi sekä kategorisoinut ja jaksottanut tehtäviä. Kotitoimistosta pois vieviä rutiineja pitäisi kyllä olla enemmän, sillä aamun aloittaminen vaikka palaverilla asiakkaan luona tekee päivästä aina tehokkaamman.
Olen myös karsinut verkkonäkyvyyttä. Määrällisesti tekstitoimiston kanavat eivät vähentyneet, mutta lopetin yrityksen Twitter-tilin ja otin käyttöön Google Plus -profiilin. Kaksi sosiaalisen median profiilia (Facebook ja Google+) on yhden hengen yritykselle aika paljon, mutta näiden kautta toimiminen on tässä tapauksessa selkeästi tarkoituksenmukaisempaa kuin Twitter tai jotkin muut kanavat. Henkilökohtainen profiili Twitterissä on kyllä yhtä paljon työminää kuin arkistakin.
Luin nettisivut. ”Runoilijan luovuuden, toimittajan tarkkuuden ja nettiADDIKktiivin taidot.” Tuo jatkuva fokuksen haku ja arjen uusjako on niin koskettava teema. Sama vene keikkumassa!
🙂