Kirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 23.2.2012.

Viime viikkojen vaietuin uutinen kertoo rukkasista, jotka kolmesataa suomalaista valokuvaajaa antoivat suurelle kustannusyhtiölle. Kuvaajat eivät suostu allekirjoittamaan sopimusta, joka rajaisi heidän oikeutensa omiin kuviinsa olemattomiin.

Listalla on otos suomalaisten lehtikuvaajien eliitistä. Muun muassa Fotofinlandian tuorein voittaja Maija Tammi on allekirjoittanut mieluummin kieltäytymisjulistuksen kuin sopimuksen.

Kun irtisanomiset pienentävät toimituksia, freelancereiden työn merkitys kasvaa. Jokin mättää oikeasti, kun he vastarintaan asettumalla ovat valmiita riskeeraamaan oman ja perheensä toimeentulon.

Lyhyesti sanottuna kustannusyhtiö haluaa kuviin kaikki oikeudet ja jättää kuvaajalle vain vastuun niiden käytöstä. Kuvaaja ei voisi koostaa teoksistaan sen enempää maksullista näyttelyä kuin valokuvausopastakaan. Hän vastaisi kuitenkin seurauksista, kun kustannusyhtiö myisi tavalliseen lehtiuutiseen otetun kuvan jogurttipurkin kylkeen tai aikuisviihdeyrityksen mainokseen.

Sopimustarjous ei ole alalla poikkeus vaan uusi sääntö. Valokuvaaja Kari Kuukka huomauttaa Journalisti-lehden kolumnissaan, ettei kyse ole lamasta, josta palataan myöhemmin päiväjärjestykseen ja kohtuullisiin sopimuksiin.

Yt-neuvottelut ja laskevat levikit eivät estä mediataloja tekemästä huomattavia voittoja. Tämä on rakennemuutos, joka ajaa kynytyssopimuksia vakiintuneeksi tavaksi, Kuukka uskoo.

Tekijänoikeuksia on helppo polkea vaikka ei lehtikustantaja olisikaan. Juuri nyt netin uusin kiinnostuksen kohde on palvelu, johon voi ”pinnata” eli kerätä kuvia mistä tahansa internetsivuilta. Otin itsekin Pinterestin käyttöön jakaakseni ja kommentoidakseni mielenkiintoisia lehtikuvia, joihin satun törmäämään.

Kuten usein käy, vilpitön innostus ei takaa toiminnan kestävyyttä lain kirjainten edessä. Pinterestin käyttöehdoissa kyllä muistutetaan, että käyttäjä on itse vastuussa palveluun lataamiensa kuvien käyttöoikeuksista. Paradoksaalista kyllä, koko homman suosio perustuu siihen, ettei käyttäjillä näitä oikeuksia ole.

Tavallinen kuluttaja voi arvostaa ammattilaisen osaamista tukemalla reilua mediaa, joka maksaa tekijänoikeuksista kohtuulliset korvaukset. Helpompaa tämä olisi, jos tiedotusvälineille myönnettäisiin reilun journalismin merkkejä samalla tavoin kuin jaetaan esimerkiksi luomu-sertifikaatteja.

Sitä odotellessa vastarintaan liittyminen vaatii suurempia uhrauksia. Kuinka moni on valmis lopettamaan Aku Ankan tilauksen vastalauseena kustantajan riistolinjalle?