Oulun seudun ammattikorkeakoulusta pukkasi ulos pari lehteä. Aito on amk:n oma sidosryhmälehti, Osakolainen puolestaan opiskelijakunnan julkaisu. Kummastakin julkaisusta olen kiinnostunut paitsi viestintäihmisenä myös kyseisen opinahjon opiskelijana, entisenä työntekijänä ja noihinkin lehtiin kirjoitelleena.

Ennen Aitoa Oamkissa tehtiin yhteisölehteä, joka oli suunnattu talon ulko- ja sisäpuolelle. Nyt sisäistä viestintää tehdään sähköisesti ja sidosryhmille toimitetaan muutaman kerran vuodessa Aito.

Ensivaikutelma on kaksijakoinen. Epäaidolta vaikuttava nimi nostaa yhä karvat pystyyn. Toisaalta A4-kokoa pienemmäksi leikattu ulkomuoto lupaa kehitystä aidosti tapahtuneen.

Muutaman vuoden talon viestintää seuranneena hieman petyin lehteen. Osa jutuista tuntui kauan aikaa sitten luetuilta – korvatulehdusmittarista puhuttiin kai jo kaksi vuotta sitten. Tylsä korkeakoulujulkaisu on tietysti aidosti oma itsensä. Takakannen Arkea aidoimmillaan -palsta vaikuttaa sopivalta määrältä omaperäisyyttä, enempi voisi näyttää päälleliimatulta.

Eniten kehitettävää on tekstin taitossa ja otsikoinnissa. Virkamiesmäisyysaste on toki pienempää kuin monilla muilla korkeakouluilla, mutta ketäänärsyttämättömyys on usein mitäänsanomattomuutta. Tekstimassojen häiritsevä tasapaksuisuus vähenisi, jos Aito ottaisi käyttöön nimilihavoinnin ja merkkaisi väliotsikot näkyvämmin kuin vain suuraakkosilla.

Osakolainen on lähellä sydäntäni, sillä olen toiminut itse sen päätoimittajana muutama vuosi sitten. Silloin lehdellä oli erilainen rooli riippumattomana opiskelijalehtenä, joten vertailu nykyiseen järjestö-/tiedotuslehteen ei liene kovin hedelmällistä.

Uusi päätoimittaja on selvästi saanut lehden kokonaisuuden nopeasti haltuun. Jutut on tehty yksinkertaisesti mutta hyvin valituilla näkökulmilla. Tekijöinä ovat pääasiassa opiskelijakunnan hallitusaktiivit, joista päätoimittaja on puristanut parhaimman irti.

Juttuvalinnoissa on pari ohilyöntiä, jotka selittynevät sidosryhmämielistelyllä. Pääjutun tekeminen opiskelijakunnan puheenjohtajasta on kyllä aika nolo valinta. (On siellä yhdessä jutussa haastateltu minuakin, kuvan kanssa oikein.) Pahin moka on kansi, josta päätoimittaja blogissaan itse iloitsee. Koko toimittajankokemuksellani, sitäkin suuremmalla journalistisella näkemykselläni ja radikaalina pitämälläni perusluonteella totean, että leikkisä suihinotto on kehno vitsi varsinkin opiskelijalehden kannessa, jossa se ei oikeasti edes riko normeja.

Juttu per sivu fiksusti taitettuna ja mukavasti otsikoituna näyttää hyvältä. Isot kuvat ja muut elementit tekevät uudesta Osakolaisesta helposti luettavan. Lehti ajaa varmasti asiansa, jos sen jakelu onnistuu yhtä hyvin kuin toimitustyö. Täytyy vain toivoa, että Oamkissa löytyy muita kanavia sitten niiden kriittisten juttujen tekemiseen.