Paikka, alue ja lähidemokratia

Lähidemokratiahankkeen esityksiä luovuttamassa Kaisa Lumiaho, Paavo Silvola ja Waltter Röbbelen.
Lähidemokratiahankkeen esityksiä luovuttamassa Kaisa Lumiaho, Paavo Silvola ja Walter Röbbelen.

Perjantaina osallistuin hyvin mielenkiintoiseen seminaariin, jonka järjesti Raahen Kylät ry:n lähidemokratiahanke. Asiantuntija-alustusten lisäksi hanke luovutti kaupunginjohtajalle esityksensä lähidemokratian edistämiseksi Raahessa.

Tutkija Ilkka Luoto tarkasteli puheenvuorossaan paikkaa kolmesta näkökulmasta:

  1. Paikka on kiinnekohta, johon liittyy tunteita. Luoto näkee mahdollisuutena identiteetin ja uusyhteisöllisyyden kehittämisen kotiseututyön kautta
  2. Paikka on myös toimintaa, johon liittyyä tekoja. Sama sijainti voi olla eri ihmisille aivan eri paikka. Mökkiläisten, vakiasukkaiden, poismuuttaneiden, nuorten ja vanhojen erilaisia paikkakäsityksiä ei pidä Luodon mielestä sivuuttaa vaan niihin voi tarttua mahdollisuuksina.
  3. Paikka on vielä hallintaa, johon liittyy tahtotiloja. Tapahtumien ja hankkeiden kautta ihmiset ottavat paikkaa haltuun. Luoto neuvoo kuitenkin välttämään näennäisdemokratiaa ja puuhastelua lähidemokratiasta puhuttaessa.

Vielä lähemmäs käytännön lähidemokratiaa johdatteli Ritva Pihlaja, joka on julkaissut yhdessä Siv Sandbergin raportin lähidemokratian toimintamalleista Suomen kunnissa. Selvitystyössä löytyi kymmeniä esimerkkejä lähidemokratiamalleista mutta 90 prosenttia niistä todettiin keskustelufoorumeiksi, joilla ei ole todellista päätös- ja toimivaltaa. Esimerkkejä hyvistä toteutuksista kuitenkin on, ja raahelaiset ovat käyneet tutustumassa niistä Rovaniemellä toimivaan Yläkemijoen aluelautakuntaan. Huomionarvoista on, että Rovaniemellä toiminta on aloitettu jo 1990-luvulla. Kuten Pihlaja totesi, lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt useimmat keskusteluissa olevat lähidemokratian toimintamuodot.

Pihlaja summasi lähidemokratian haasteeksi sen, että alueelliset toimielimet jäävät kuntaorganisaatiosta irrallisiksi. Seminaarissa kyseltiin, kenen vastuulla asian kehittäminen on. Vastasin itse, että vastuu on tietysti kaupungilla – vaikka lähidemokratia haastaa vanhat toimintatavat ja vallan keskittymisen, täytyy sen olla osa demokraattista prosessia, jonka toimijoita kaupunginvaltuustot ja -hallitukset sekä lautakunnat ovat tällä hetkellä.

Kolme esitystä Raahen lähidemokratiasta

Eniten minua ihmetyttää seminaarissa ja kyläjärjestön hankkeessa lähidemokratiaan liitettävä palvelutuotanto. Itse en miellä kyläyhdistyksen ja muiden paikallistoimijoiden tuottamia palveluja (päivähoito, tienhoito tms.) varsinaisesti lähidemokratian osana. Demokratiaa tulee lisätä päätöksenteossa eli siinä, miten tällaisten palvelujen järjestämisestä paikallisesti päätetään. Yksi hankkeen kolmesta esityksestä liittyy juuri tähän: kyliltä selvitettäisiin, mitä palveluja he voisivat paikallisesti tuottaa ja miten ne rahoitettaisiin. Näin tulee toki toimia, mutta ensin on hyvä kehittää lähidemokratiaelimet, jotka näitä palveluja kaupungin nimissä tilaavat.

Hanke esittää myös lähidemokratiatoimintamallin käyttöönottoa, jotta kuntalaiset olisivat vahvemmin mukana alueellisessa suunnittelussa ja kehittämisessä.  Tätä tuen vahvasti. Tärkeää on ottaa käyttöön toimintamalleja, jotka tuovat parhaiten esiin myös niiden äänen, jotka eivät äänekkäimpinä esillä kuulemistilaisuuksissa ja kyläyhdistyksissä. Satunnaisesti valittavat raadit tai verkko- ja lomakekyselyt varmistavat luotettavan kuulemisen.

Kolmannella esityksellä Raahen Kylät ry haluaa omalle hallitukselleen kaupunginhallituksen alaisen lautakunnan aseman. Tätä vastustan. On totta, että lähidemokratia täytyy juurruttaa osaksi kaupungin organisaatiota. Se ei saa kuitenkaan tapahtua järjestöjen kautta vaan oikeita aluelautakuntia perustamalla. Lähidemokratia kuuluu kaikille – niillekin, joita kyläyhdistykset eivät kiinnosta, totesin seminaarissa. Järjestödemokratiaa ei pidä kuntademokratiaan sotkea.

Visioin omaa lähidemokratiamalliani siltä pohjalta, että Raahen kaupungin organisaation sanotaan olevan liian raskas kaupungin kokoon nähden ja lautakuntienkin määrää on arvosteltu. Jos nykyisiä lautakuntia halutaan yhdistellä esimerkiksi suuriksi sivistys- ja yhdyskuntalautakunniksi, niiden rinnalle voisi perustaa koko kaupungin kattavasti aluelautakuntia. Rovaniemen mallin mukaan aluelautakunnat saisivat itse päättää, mitä kaikkia asioita ne ottavat omalle vastuulleen ja mikä jäisi alueen osalta jättilautakunnille. Organisaation kokoamisen lisäksi täytyy tietysti kehittää yhteistyö- ja kuulemismalleja, joita lautakunnat alueillaan toteuttaisivat.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.