Tarkistin työaikakirjanpitoni ja totesin loman olevan enää kahdeksan työpäivän päässä. Ensi viikolla pidän pari vapaapäivää ja varsinainen loma alkaa sitten 6. heinäkuuta.

Kesän ensimmäinen perhereissu tehdään kuitenkin jo ennen lomaa. Ensi viikolla vien koko perheen Helsinkiin. Perheessämme on yhä kaksi jäsentä, jotka eivät ole koskaan käyneet Linnanmäellä. Tähän tulee muutos. Lauantaina ylpeilemme kaikki Pride-kulkueessa.

Loma katkeaa heinäkuussa osittaiseen työmatkaan, kun käyn tsekkailemassa SuomiAreenan kesäisessä Porissa. Jotain propagandaa siellä pitää jakaa, mutta muuten ajattelin kyllä olla ihan lomamielellä liikkeellä.

Heinäkuun lopussa häämöttää Rantajatsit, joiden järjestelyihin tuon itsekin pienen osani. Olen talkoissa mukana kolmatta kertaa ja jälleen tuntuu hieman helpommalta kuin edellisellä kerralla. Huomasin myös, että lääkitys taitaa olla kohdallaan tänä kesänä toisin kuin kahtena edellisenä.

Jatsien kaukomaiden vieraat tulevat tällä kertaa Italiasta, Ruotsista ja Beninistä, mutta itse odotan eniten kotimaista pääesintyyjää, Ricky-Tick Big Bandiä & Julkista Sanaa. Parasta jatsissa on ajatuksia lennättävä vapaus, jonka räppärikolmikko yrittää suomiriimeillään kahlita. Taistelusta saattaa tulla parasta, mitä Rantajatseilla on tapahtunut. Täytyy myös mainita paikallisten lukiolaispoikien Yellow Book, joka esiintyy Rantajatseilla pari kertaa ilmaiskonserteissa.

Paluu töihin tapahtuu heinäkuun vaihtuessa elokuuksi Kainuussa, jossa järjestetään tämän vuoden Nuorisoliittolaisleiri, tosin kansainvälisen ilmastoleirin nimellä. Vedän leirillä Liberon lehtityöpajan ja kaitsen lapsiani.

Elokuussa pääsen työmatkailemaan ulkomaille asti, kun delegaatiomme suunnistaa Palestiinaan arvioimaan Vasemmistonuorten kehitysyhteistyöhanketta. Suurimmat kuumotukset ovat edessä jo alkumatkasta, joten jos pääsemme Israelin tullin läpi ilman 10 vuoden maahantulokieltoa, matka ei voi kuin onnistua.