Arvoisat veteraanit ja veteraanijärjestöjen edustajat, hyvät kuulijat

70 vuotta sitten Suomi oli viimeistä päivää sodassa entistä liittolaistaan vastaan. Tänään ei juhlita voittoa tai sotaa, vaan 70 vuoden rauhaa.

Kansallinen veteraanipäivä on sopiva hetki kunnioittaa miehiä ja naisia, jotka menettivät nuoruutensa, rakkaansa, kotinsa ja jopa elämänsä sodassa. Sota vaikutti päätyttyäänkin miljoonien ihmisten elämään ja vaikuttaa yhä. Historian ja sen tapahtumat voi esittää kansallisina tarinoina, mutta varmasti totta ovat ihmisten henkilökohtaiset kokemukset – ihmisten, jotka olivat aivan kuin kuka tahansa meistä. Harva halusi sotaa, harva soti mistään ideologisista syistä.

Minun ikäiseni ihmiset emme välttämättä pysty käsittämään sodassa tehtyjen uhrauksien suuruutta, ja toiveeni on, ettei oma sukupolveni koskaan niitä omakohtaisesti käsittäisikään. Sodan tärkein viesti on: ”ei koskaan enää”.

Meidän rauhastamme huolimatta maailmalla pystytetään jatkuvasti uusia sankarihautoja. Ukrainan tapahtumien myötä sota palasi myös Eurooppaan. Jälleen kerran vaaditaan viisautta ja malttia, jotta pidämme itsemme suurvaltakonfliktien ulkopuolella ja edistämme omaa sekä ympäröivän maailman turvallisuutta. Viisautta ja malttia vaaditaan poliitikkojen lisäksi medialta, jotta totuus ei olisi sodan ensimmäinen uhri täälläkin. Tärkeää on myös vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta, joka on sotien polttoainetta.

Sankarihautoja pystytetään myös maissa, joiden kanssa Suomi käy asekauppaa. ”Ei koskaan enää” soisi tarkoittavan myös sitä, ettemme haluamme hyötyä muiden maiden sodista ja ihmisoikeusloukkauksista.

Yhteiskunnan tehtävänä on pitää huoltaa sodasta kärsineistä. Viimeisetkin veteraanit ovat huolenpitonsa ja palvelunsa ansainneet. Solidaarisuutemme riittää myös muiden sotaa pakenevien auttamiseen.

Raahen kaupungin puolesta toivotan hyvää kansallista veteraanipäivää ja sodatonta tulevaisuutta!