Katsoin Going Clear: Scientology -nimisen dokumentin, joka on esitetty tällä viikolla Docventuresissä. Se on Areenalla katsottavissa vielä vajaan kuukauden.

En ollut aiemmin perehtynyt skientologiaan joitain viihdeuutisia enempää, mutta dokkarin perusteella uskonnon ”teologinen” tausta vaikuttaa jopa tavallista huuhaammalta. Parhaita paloja on heti Wikipedia-artikkelin kärjessäkin. Rahan ja vallan hankkiminen johtajilleen lienee skientologian varsinainen missio.

Mielenkiintoisia dokumentissa olivat liikkeestä lähteneiden kertomukset eroprosessistaan. Esimerkiksi se, miten jäseniä kehotetaan olemaan lukematta mitään uskontoonsa kohdistuvaa kritiikkiä. Tai miten totaalisesta yhteys sukulaisiin ja ystäviin katkeaa eron jälkeen. Jehovan todistajat eivät yritä skientologien tapaan tuhota eroavien jäsentensä mainetta, mutta liikkeen sisällä heistä ei juuri hyvää puhuta.

Tutulta tuntui myös häpeä, jota moni tunsi tajutessaan, kuinka huteran oppirakennelman varaan oli elämänsä laskenut. Muistan ajatelleeni usein pohtiessani Jehovan todistajista eroamista, etten voisi koskaan olla ehdolla poliittisiin toimiin, koska taustani huuhaa-uskonnossa voi tulla esiin ja viedä kaiken uskottavuuteni.

Kirjoitin dokumentin innoittamana käsikirjoitukseen parista tapauksesta, jotka erityisesti vaikuttivat käsitykseeni todistajista ja heidän opetuksensa eettisyydestä. Ylenkatsova ja vääristynyt suhtautuminen liikkeen ulkopuolisiin oli yksi tekijä, joka käynnisti aikanaan omat eroajatukseni. Saatanpa julkaista vielä pätkän tämän illan tekstistä täällä.