Iltalehti uutisoi kymmenien venäläisten Jehovan todistajien hakeneen turvapaikkaa Suomesta Venäjän valtion kiellettyä liikkeen toiminnan. Uutinen herätti luonnollisesti ajatuksia, ristiriitaisiakin.

Ensinnäkin on selvää, että Jehovan todistajien toiminnan kieltäminen ja omaisuuden takavarikoiminen rikkoo uskonnonvapautta. Jos valtioilla olisikin oikeita syitä puuttua liikkeen toimintaan ja suojella esimerkiksi sen piirissä olevia lapsia, rikosepäilyt ja ekstremismisyytökset haisevat kauas ortodoksikirkon vaikutukselta.

Valtion kannaltahan todistajat ovat ihanteellista porukkaa. He eivät osallistu politiikkaan eivätkä muutenkaan muodosta uhkaa vallanpitäjille. He ylläpitävät konservatiivisia arvoja ja heidän syrjivä ihmisoikeusajattelunsa on melko lähellä Venäjän valtion politiikkaa. Ainoan uhan he muodostavat korkeintaan kilpaileville uskonnoille mutta liike ei ole missään ollut lähelläkään syrjäyttää valtauskontoa – ei Venäjälläkään.

Todistajille kielto merkinnee varmaa merkkiä lähestyvästä ”lopun ajasta” ja Harmageddonista. En voi olla ajattelematta, miltä uutiset minusta kuulostaisivat, jos olisin yhä liikkeen jäsen. Jehovan todistajana en osaisi pitää tapahtumia yhden valtion ihmisoikeuskehityksen uutena takapakkina, vaan osoituksena henkimaailmassa käytävän taistelun tihentymisestä.

Iltalehden uutisessa huomiota kiinnittää tietysti Suomen Jehovan todistajien tiedottaja, jonka olemme tottuneet näkemään julkisuudessa valehtelemassa entisten todistajien karttamisesta. Vainotun uhrin asemassa ei tarvinne valehdella, mutta olisi tietysti johdonmukaista, että mediassa suhtauduttaisiin varauksella valheista kiinni jääneen todistuksiin.

***

Iltalehden uutinen: Venäjä kielsi Jehovan todistajien toiminnan – kymmenet heistä hakevat nyt turvapaikkaa Suomesta uskonnollisen vainon takia

Lue myös Antti Rautiaisen kolumni Jehovan todistajat kiellettiin Venäjällä