Jälkikirjoitus Vasemmiston puoluekokouksesta

Vasemmistoliiton puoluekokous ja Kuopio eivät tunnu vielä poistuneen elimistöstä, mutta jospa tällainen jälkikirjoitus auttaisi.

Päällimmäisenä mielessä – tosin jaetulla ykköstilalla – on Kansan Tahdon viestintätuki, joka järjestyi jo oikeastaan ennen puoluekokousta, kun puoluevaltuusto päätti maksaa ensi vuonna 20 000 euron tuen. Yhdistelmäpuheenvuoroni aiheesta voi lukea täältä. Näiden päätösten merkityksistä ja puoluemedioista laajemmin kirjoitan myöhemmin johonkin muualle.

Kansan Tahdon Facebook-sivulla on puolestaan katsottavissa neljä tekemääni videohaastattelua. Punaisen Vaaran Johannes Niva hoiti tekniikan ja opasti editointiin, minä puolestani vastasin sisällöistä ja julkaisemisesta. Tarkoitus oli sunnuntaina vielä jatkaa haastatteluja, mutta kokoustaminen oli sen verran intensiivistä, että käytin väsyneen mieleni kokonaan siihen. Videoiden tekeminen oli kuitenkin opettavaa ja kivaa – ilman kokousedustajan vastuita tällaista voisi tehdä enemmänkin.

Toinen mielenpäällimmäinen ovat henkilövalinnat ja erityisesti äänestys puoluesihteeristä. Olin useimmissa henkilöäänestyksissä häviäjän puolella, vaikka mitään kauhean yllättävää ei lopulta tapahtunutkaan. Juhlimisen ja nukkumattomuuden herkistämät tunteet tulivat kyynelinä, kun puoluetta valtavasti uudistanut Joonas Leppänen ei saanut jatkaa hyvää työtään puoluetoimiston johdossa. Kyynelehdin toki myös, kun ystäväni, vanha työkaverini ja entinen kämppikseni taputettiin jatkokaudelle puolueen puheenjohtajaksi.

Järjestöllisesti merkittävimpiä päätöksiä oli puoluesihteerin valinnan siirtäminen jatkossa puoluevaltuustolle. Olen vastustanut tätä esitystä aiemmin eivätkä periaatteelliset perusteluni Kuopiossakaan muuttuneet, mutta nyt puoluesihteerivalinnan seuraaminen sai minut äänestämään esityksen puolesta. Viestintään ja kampanjointiin perustuva vaali puoluekokouksessa ei ole paras tapa tuoda esiin ehdokkaiden aitoa osaamista ja saavutuksia eikä osaamattomuutta ja cv-merkintöjen tyhjyyttä. Rekrytointi ei ole koskaan idioottivarmaa ja minusta puoluesihteerin tehtävä on nykyiselläänkin merkittävän (järjestö)poliittinen, mutta puoluesihteerin valintatavassa poliittisuus on heikkous.

Kolmas puoluekokoukseni oli kokouksena aivan hyvä kokemus. Noin isoon porukkaan mahtuu useampi rakas ystävä, joiden turvallisesta seurasta sain nauttia ja joiden kanssa oli hyvä jakaa onnistumiset ja pettymykset. Myös oma kokoustamiskokemus näkyi siten, etten koko ajan stressannut kärryillä pysymisestä ja kokonaisuuden hahmottamisesta. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, että aiemmissa puoluekokouksissa on tehty hyviä päätöksiä ja valittu luottamushenkilöitä, joiden tekemiseen luotan.

Varmaan sekin vaikutti, ettei kokouksessa ollut odotettavissa eikä tullut esiin hirveän suuria poliittisia ristiriitoja. Hävittäjähankintoja kritisoitiin, feminismistä puolueen itsemäärittelyssä äänesteltiin tiukasti, ydinvoima- ja turkistarhauskantojakin joku halusi muuttaa, mutta mikään aihe ei rikkonut yhtenäisyyden vaikutelmaa. Pari kiinnostavaa puheenvuoroa käytettiin ikääntyneiden näkymättömyydestä puolueen viestinnässä ja innokkaiden nuorten toimijoiden ylistämisen kääntöpuolesta – tai näin minä ne ainakin tulkitsin – mutta esimerkiksi ruokavalioihin ja sukupuoleen liittyvä identiteettipolitikointi oli lopulta melko vähäistä. Vapaa-ajan keskusteluista en osaa sanoa, koska itse kävin niitä harkitusti lähinnä skarppien ihmisten kanssa. Puhujapöntöstä käyty poliittinen ”keskustelu” oli totuttuun tapaan sarja monologeja, ja syvällisin poliittisiin linjoihin vaikuttanut dialogi lienee tapahtunut tavoiteohjelmavaliokunnan kokouksissa.

Isoissa kokouksissa kuvioon kuuluu myös kokoustekninen sekoilu, jota tosin taisi tällä kertaa olla enemmän kuin aiemmin. Sekin aiheutti minussa lähinnä toiveen päästä jatkossakin mukaan sekoilua vähentämään ja prosesseja parantamaan. Muuten järjestelyt näyttivät ammattimaisilta. Toivottavasti kiitokseni erittäin tyylikkäästi tuotetusta kokousilmeestä ja tapahtumatuotannosta menivät oikeisiin korviin.

Otsikkokuvassa näkyy äänestystulos siitä, pitäisikö feminismi sisällyttää puolueen sääntöihin. Äänestys päättyi tasan ja puheenjohtaja ratkaisi, ettei tällaista sääntömuutosvalmistelua aloiteta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.