Mitä tapahtuu huomenna Porissa alkavassa Vasemmistoliiton puoluekokouksessa? Itse yritän ainakin vaikuttaa liikunta- ja hyvinvointipolitiikkaan ja hyvien ihmisten valintaan puolue-elimiin – kunhan pääsen ensin tunnelmaan.
Paikka puoluekokoukseen aukesi lopulta varasijalta uudessa vaalipiirissäni. Kolmeen aikaisempaan kokoukseen orientoituminen on tuntunut helpommalta milloin mistäkin syystä. Tampereella 2013 kiinnosti riitaisa hallituskausi, Oulussa 2016 olin ehdolla puoluesihteeriksi ja Kuopiossa 2019 ajettiin Kansan Tahdon puoluerahoitusta.
Nyt olen riittävän tyytyväinen puolueen johtoon, toimintatapoihin ja hallituspolitiikkaan, joten kiinnostuksen kohteet on pitänyt löytää jostain uudesta kulmasta. Sellaisen tarjoaa päivätyö opiskelijajärjestössä liikunta-alalla, jossa olen kevään ajan työstänyt muun muassa eduskuntavaalitavoitteita.
Päätin siis keskittyä opiskeluhyvinvointi- ja liikunta-asioihin ja teinkin tavoiteohjelmaan muutaman kannatetun muutosesityksen. Oikeammin kaikki esitykset lisäävät tavoitteisiin jotain eivätkä muuta niitä toisenlaisiksi. Esitän ohjelmaan esimerkiksi Opiskeluhuolto kaikille -kansalaisaloitteen tavoitteita, harrastamisen Suomen mallin laajentamista opiskelijoihin sekä liikuntapoliittisen koordinaatioelimen vakiinnuttamista.
Kokouksen odotetuinta antia ovat varmaan ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjojen muotoilut. Luin osion tavoiteohjelmasta kiinnostuksella läpi ja huomasin, että tavoitteista on tippunut pois asepalveluksen sukupuolineutraalius. Olenkin esittänyt ohjelmaan tavoitetta, että asepalvelujärjestelmä muutetaan sellaiseksi, joka kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti. Esitys ei ota mitään kantaa järjestelmän sisältöön eikä esimerkiksi kutsu sitä asevelvollisuudeksi, vaan ideana on vain poistaa armeijahommista juridiseen sukupuoleen perustuva syrjintä. Luulen, että käytän puheenvuoroni puoluekokouksessa tämän asian ajamiseen.
Puoluekokouskausi lyhenee!
Kokouksessa muutetaan myös puolueen sääntöjä muutaman asian osalta. Parasta on se, että puoluekokouskausi näyttää viimein lyhenevän kahteen vuoteen! Ensimmäistä kertaa myös puoluejohto esittää lyhentämistä.
Eniten uusia sääntökirjauksia vaatii uudenlaisen jäsentyypin, liittojäsenyyden, mahdollistaminen. Liittojäsenyys on tarkoitettu vain erikseen nimetyille nuoriso-, opiskelija- ja lapsijärjestöille, joista valtaosalla on nyt jo suhteellisen laajat puhe- ja esitysoikeudet puolueen toiminnassa. Taustalla ovat ymmärtääkseni Vasemmistonuorissa tehdyt aloitteet lähemmästä suhteesta puolueeseen.
Itse en toistaiseksi ole ymmärtänyt, mihin oikeaan ongelmaan muutoksella vastataan – semminkin, kun liittojäsenten omat jäsenet eivät tule puolueen jäseniksi. Väittäisin, että nykyisessä järjestelmässä kaikki nimettyjen järjestöjen aloitteet ovat päässeet puolueen toimielinten käsittelyyn, jos järjestöissä vain on toiminut aktiivisia puolueen jäseniä. Oudoimmalta tuntuukin, että liittojäsenille annetaan suoraan paikat puoluevaltuustoon ilman, että edes sen valtuustoedustajan tarvitsee itse olla puolueen jäsen. (Tämähän meni väärin, pitää sen yhden olla jäsen.) Kyllähän nämä muutokset läpi menevät vaaditulla enemmistöllä, mutta itse varmaan äänestän vastaan.
Ehdokkaat valittu varapuheenjohtajavaaliin
Vaikka olen tehnyt esityksiä tavoiteohjelmaan ja osallistunut meidän keittiönpöydän ääressä järjestettyyn ohjelmatyöpajaan, uskon ohjelmien muotoutuvan ihan riittävän hyviksi ilman minunkin panostani. Oleellisinta on valita oikeat ihmiset ohjelmia toteuttamaan.
Ilmaisin somessa jo tukeni ykkösvarapuheenjohtajan paikkaa hakevalle Veronika Honkasalolle, jonka osaavaa, inhimillistä ja analyyttistä kansanedustajatyötä olen ilolla seurannut. Muissa varapuheenjohtajavalinnoissa luotan vuoden 2019 puoluekokouksen tavoin Joona Mieloseen, jonka tunnen niin ikään analyyttisenä ja ahkerana poliitikkona. Toivon näkyvien puoluetehtävien myös ruokkivan vasemmiston kannatusta kotkalaisen Joonan kotivaalipiirissä, josta ei ole kansanedustajaa hetkeen noussut.
Muissa henkilövalinnoissa jää enemmän ratkaistavaa paikanpäälle, sillä en ole vielä esimerkiksi löytänyt täyttä listaa äänestettäväksi puoluehallitukseen. Toistaiseksi listalle ovat varmistuneet helsinkiläiset Mia Haglund ja Henrik Nyholm sekä rovaniemeläinen Mari Ikonen.
Esitän itse ystävääni Anni Ahlakorpea jatkamaan puoluevaltuuston yleisjäsenenä. Suomen pohjoisimpana aluevaltuutettuna utsjokisella Annilla on tietoa ja ymmärrystä pohjoisen ja rajaseudun ihmisen elämästä ja alkuperäiskansa-asioista mutta myös esimerkiksi opetusalan pätkätyöläisyydestä ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta. Anni on myös sydämellinen ja vastuuntuntoinen poliitikko, joka tekee asioita äänestäjiensä hyväksi ennemmin kuin poliittisen uran rakentamiseksi.
Elämysmatkalle Poriin
Halusin kirjoittaa ennakkoblogauksen osin siksi, etten oikein ole päässyt puoluekokoustunnelmaan kaiken muun elämän puristuksessa. En ole kauhean innostunut odotettavissa olevasta Nato-keskustelusta enkä ole huristellut ehdokkaiden kampanjarekoissakaan kovin antaumuksella. Ohjelmien pilkkuihin taas ei liity varsinaisia intohimoja, joiden puolesta olisin menossa taistelemaan, korkeintaan vähän kättä vääntämään.
Tunnelma on kuitenkin tärkeää. Tunnen itseäni jo sen verran, että tunteet ja elämykset ovat tärkein motivaattorini mihinkään. Töitä voi jonkin verran tehdä ihan vain rahan vuoksi, mutta kaikki muu on kiinnostavaa vain, jos se tuntuu iholla, palleassa, sydämessä tai muissa herkissä paikoissa. Voittamisen ja aikaansaamisen tunteet ovat parhaita, mutta kyllä jännitys ja pettymys päihdyttävät nekin, jos vain antaa tunteen viedä. Kun lähden jäähallin katsomosta jatkoaikatappion kirvely sydänalassa, perustavoite on yhtä lailla täyttynyt kuin voitonriemun lämmittäessä rintaa.
Kyllä se fiilis sieltä varmaan tulee, kun bussi lähtee aamulla kohti Poria tai saavumme kokouspaikalle. Ja on sitä jo vähän tässäkin, kun piirin kokousedustajien whatsapp-ryhmä kilkattaa uusia viestejä ja päivään pitää vielä varata hetki aikaa puoluekokousmekon löytämiseen. Viimeistään sitten sunnuntaina vähillä unilla ja juhlimisen jälkioireissa, sitten on varmasti jo tunnelmaa.