Jehovan todistajat kokivat takaiskuja tuomioistuimissa. Lahko taistelee uskonnonvapauden nimissä mitä tahansa toimintarajoitetta vastaan – onpa kyse paperilappusista tai valtionrahoituksesta.
Ensin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei yhtynyt lahkon käsitykseen henkilötietojen keräämisestä uskonnonvapauteen kuuluvana perusoikeutena. Suomen korkein hallinto-oikeus tuomitsi todistajien saarnaamistyöstään kirjaamat muistiinpanot laittomiksi henkilörekisteriksi ja nyt EIT oli samaa mieltä.
Muistiinpanojupakka voi vaikuttaa naurettavalta, mutta Jehovan todistajien näkökulmasta lienee naurettavaa väittää heidän raapustuksiaan henkilörekisteriksi. Sellaisia minäkin vihkoon aikanaan kirjoittelin, kun sain annettua Vartiotornin jonkun ovenraosta. Vaikea olisi ollut käsittää, että tässä nyt yksityisyydensuojaa rikotaan, kun kopioidaan ovesta nimi ja laitetaan muistiin lehdenottajan ikää ja sukupuolta.
Vaikea olisi ollut käsittää, että tässä nyt yksityisyydensuojaa rikotaan – -.
Jos kutsuu maailmankatsomustaan pokkana Totuudeksi, oma uskonnonvapaus tuntuu helposti paljon tärkeämmältä kuin toisen oikeus yksityisyyteen. Kirjoitin helmikuussa 2020 enemmänkin siitä, miksi todistajat haluavat pitää juuri tästä muistiinpanokäytännöstään kiinni.
Mitenhän muistiinpanoille nyt käy? Jo vuonna 2019, ennen EIT-kantelua, lahko ohjeisti jäseniään lopettamaan tietojen keräämisen tapaamistaan ihmisistä. Pandemian myötä lisääntyneestä ”kärrytodistamisesta” eli lehti- ja kirjatelineen kanssa seisoskelusta tuskin muistiinpanoja on tarkoitus tehdäkään samalla tavoin kuin ovelta-ovelle-kiertelyssä. Jos joku telineellä pysähtyvä haluaa jatkaa juttua, yhteystietojen pyytäminen ihan laillisesti lienee luontevaa.
Entisten jäsenten kohtelu vei juridisen aseman puntariin Norjassa
Toinen oikeusjuttu on meneillään Norjassa, jossa valtio on vienyt Jehovan todistajilta oikeuden valtionavustuksiin ja rekisteröintiin uskonnollisena yhteisönä. Taustalla on viranomaisten havainto siitä, ettei uskonnonvapaus toteudu, jos jättää lahkon, vaan siitä seuraa sosiaalista rankaisemista karttamisen muodossa.
Esimerkiksi Kotimaa uutisoi tapauksen käänteistä tammikuussa, mutta uudempaa tietoa suomalaisesta mediasta en löytänyt. Jos ymmärrän kristillisen uutissivuston CNE:n artikkelin oikein, oikeuskäsittely todistajien juridisesta asemasta on yhä kesken, mutta lahko ei saanut pitää rekisteröintiin liittyviä oikeuksiaan – kuten oikeutta vihkiä avioliittoon – edes väliaikaisesti käsittelyn aikana.
Itse olen seurannut Norjan tapahtumia lähinnä norjalaisen Jan Frode Nilsenin somekirjoittelun välityksellä. Nilsen oli itse keväällä oikeuden kuultavana. Johanneksenpoika.fi-sivustolla julkaistiin kolmeosainen suomennos hänen todistuksestaan (osa 1, osa 2 ja osa 3).
– – entisten jäsenten karttamiskäskystä on tullut reilun neljänkymmenen vuoden aikana – – keskeinen osa lahkon kontrollijärjestelmää – -.
Todistajien kannalta kyse on tietysti vakavasta hyökkäyksestä heidän uskonkäsityksiään ja niiden toteuttamista vastaan. Suhteellisen uudesta entisten jäsenten karttamiskäskystä on tullut reilun neljänkymmenen vuoden aikana niin keskeinen osa lahkon kontrollijärjestelmää, että siitä ollaan valmiita sekä valehtelemaan julkisuudessa että puolustamaan sitä oikeuden edessä.
Norjassa viimeinen naula valtionapuarkkuun taisi olla se, että lapsetkaan eivät ole karttamisrangaistuksen ulkopuolella. Karttaminen koskee myös niitä entisiä jäseniä, jotka ovat liittyneet lahkoon virallisesti teini-ikäisinä tai jopa nuorempina. Siitä on uskonnonvapaus kaukana, kun lapsena tehty päätös johtaa aikuisena ystävyys- ja perhesuhteilla kiristämiseen ja sosiaaliseen eristämiseen.
Minusta on erinomaista, että uskonnolliset yhteisöt joutuvat vastuuseen henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, kun sellaista ilmenee. #MeToo-ajassa myös hengellisen vallan väärinkäytön voi odottaa joutuvan suurennuslasin alle. Toivottavasti Norjassa ollaan valmiita kurkistamaan muidenkin uskonyhteisöjen karttamis- ja kontrollikäytäntöihin.
Samaan aikaan on oikein ja toivottavaa, että uskonnollisten yhteisöjen toiminnan tai juridisen aseman rajoittaminen käsitellään oikeusasteissa ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Varsinkin vähemmistöuskontojen kohdalla uskonnonvapauden ja muiden perusoikeuksien huolellinen puntarointi on oleellinen osa oikeusvaltion ja päätösten uskottavuutta.
Kuvassa ”kärrytodistamista” Venetsiassa maaliskuussa 2023.