Jehovan todistajat sallivat parran kasvattamisen ja osoittavat jälleen kulttiluonteensa.
Entisten – ja varmaan nykyistenkin – Jehovan todistajien keskuudessa kohistiin viime viikolla lahkon uusimmasta linjauksesta. Se sallii jäsenilleen parran kasvattamisen! Tieto julkaistiin seurakunnille sekä 15.12. päivätyllä kirjeellä että videolla. TikTokista lataamallani videonpätkällä (käyttäjältä Apostate Barbie) lahkon ylimmän hallintoelimen jäsen Stephen Lett kertoo uutisen, joka on kokonaisuudessaan katsottavissa lahkon omilla sivuilla.
Aiemmin parta on estänyt vastuutehtävien saamisen seurakunnassa. Erottamisen peruste se ei ole ollut, kieroonkatsomisen vain. Eikä kielto ei ole ollut aivan ehdoton, vaan asiaa on katsottu paikallisesti konkreettista partaa laajemmasta, oletettujen motiivien näkökulmasta.
Muistan eräästä nuoruuteni seurakunnasta julkisia puheitakin pitäneen partaveikon, joka oli kasvattanut komean kokoparran ennen todistajaksi kääntymistään. Pointti taisi olla se, että parta oli vain osa hänen eksentrisistä piirteistään ja hän kelpasi säännön vahvistavaksi poikkeukseksi. Hän ei ollut tyyppi, jonka esimerkkiä muut seuraisivat. Toisenlaisia tapauksia olivat todistajaperheisiin syntyneet parrankokeilijat, joiden karvoitus katsottiin kapinallisuuden ja riippumattomuuden symboleiksi ja siksi kielletyiksi.
Kahdenlaista kontrollia
Jehovan todistajien järjestölle parrassa ja muissa ulkonäköasioissa on kyse kahdesta kontrollin muodosta: yksilöllisyyden välttämisestä ja ulkopuolisista erottautumisesta.
Yhtäältä ei haluta, että lahkolaisten tai ulkopuolisten huomio kiinnittyy mihinkään muuhun kuin ”moitteettomaan käytökseen” ja saarnaamistyöhön. Ulkonäköön panostaminen voisi hajottaa huomiota liikaa ja rikkoa ”yhtenäisestä kansasta” vaalittua kuvaa – varsinkin sisäisesti.
Sen sijaan, että lahko olisi pahoitellut jäsenten ulkoasuvalintojen mielivaltaista määräilyä ja raamatuntulkinnan epäonnistumista, se keskittyi kertomaan, miten uudistukseen pitää suhtautua.
Toisaalta ulkoasua koskevat rajoitukset ja vaatimukset on tapa korostaa lahkon eroa muihin. Ne ovat yksilöille suunnattuja muistutuksia siitä, ettei lahkolaisten ole tarkoituskaan olla muiden ihmisten kaltaisia, vaan ”Jumalan valittuna kansana” hölmöiltäkin tuntuvat säännöt kuuluvat asiaan. Sama pätee esimerkiksi yleisiin juhlapäiviin, joiden välttely on oleellinen osa todistajien julkista uskon osoittamista.
Vaikka partarajoitus poistuu, sen olemassaolo aiemmin kertoo, millaisesta kulttimaisesta kontrollista todistajuudessa on kyse. Siitä kielii myös sanoitus, jolla partavapaus julistettiin. Sen sijaan, että lahko olisi pahoitellut jäsenten ulkoasuvalintojen mielivaltaista määräilyä ja raamatuntulkinnan epäonnistumista, se keskittyi kertomaan, miten uudistukseen pitää suhtautua. Tärkeintä on unohtaa mahdolliset omat tunteensa ja sopeutua uuteen linjaukseen. Videolla ja kirjeessä kuvaillaan väärät reaktiot: ”mitäs minä sanoin” tai ”miksi sitten tuin vanhaa sääntöä näin kauan”. Tällaiset reaktiot olisivat jotain muuta kuin jumalan maanpäällisen järjestön päätösten mukisematonta nielemistä ja sellainenhan ei sovi.
Vaatimuksia höllennetään
Miksi sääntöjä sitten muutetaan? Ei ole vaikea arvata, että seurakuntien kokous- ja saarnaamistoiminnan väheneminen pandemiarajoitusten aikana heikensi monien Jehovan todistajien sitoutumista ja toi elämään uusia asioita, jopa uusia ajatuksia. Kun laumaa kootaan uudestaan, moni varmasti arvioi, millä ehdoilla haluaa palata vanhoihin rutiineihin ja vaatimuksiin etäkokousten kameroiden takaa.
Lahkolla näyttää olevan tarve helpottaa jäsentensä elämää eri tavoilla.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan saattoi säikäyttää kriittisiäkin todistajia (kirjoitin sen aiheuttamista lahkotunteista toissatalvena), mutta lahkolla näyttää olevan tarve helpottaa jäsentensä elämää eri tavoilla. Syksyllä seurakunnille ilmoitettiin, että tavallisten todistajien ei tarvitse enää raportoida saarnaamiseen käyttämäänsä aikaa. Jatkossa riittää pelkkä kyllä/ei-ilmoitus käännytystyöhön osallistumisesta. (Ilmoitus on lahkon sivuilla julkaistulla videolla, noin kohdasta 51:30 lähtien).
Partapäätös sopii hyvin tämän jatkoksi. Absurdilta tuntuvasta kiellosta luopuminen voi tuntua järjen valon välähdykseltä ja saada Jehovan todistajat näyttämään hetken aikaa joltain muulta kuin jumalallista tulikivisadetta odottavalta amerikkalaislahkolta.
Vaatimusten höllentäminen voi olla merkki Jehovan todistajien järjestön kehityksestä kohti terveempää hengellisyyttä. Lahkon vaikutus yltää tosin laajasti kaikille elämänalueille koulutusvalinnoista ystävyyssuhteisiin ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta perhe- ja seksielämään. Jotain lahkojohdon täytyy kuitenkin keksiä, kun kivisadetta ei näy eikä kuulu.