Katson somekotini palavan ja mietin, mihin muuttaisin. Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa 4/2023.
Olen jättänyt sinulle jäähyväisiä jo niin pitkään, etten enää tiedä, olenko enemmän kiinni jäähyväisissä vai sinussa. Ja samalla tämä on ensimmäinen kerta, kun puhun jäähyväisistä ääneen. Tämä ei ole helppoa, mutta sinä yrität helpottaa sitä. Kiitos siitä, kai.
Olet ollut kotini pitkään, pidempään kuin mikään muu vastaava virtuaalinen ympäristö. Kirjauduin asukkaaksi vuonna 2009. Ovellasi mainostettiin tutkijoiden ja johtajien yhteisöä, ja tunsin olevani itseäni paremmassa seurassa. Silloin kaksivuotiaana sinäkin olit niin uusi sosiaalinen media, että jotkut osallistuivat keskusteluun yhä tekstiviestein.
Olen 14 vuoden aikana kirjautunut muihinkin palveluihin. Ne ovat kuitenkin olleet kakkosasuntoja siinä missä sinä olet ollut koti. Sinun kauttasi olen tutustunut ihmisiin tapaamatta heitä koskaan, lievittänyt yksinäisyyttä, kuullut uutiset, selventänyt ajatuksiani. Nostalgiapäissäni mieleen muistuu vuoden 2010 #Taskubileet-ilmiö, jossa minäkin hassuttelin muiden suomalaiskäyttäjien kanssa kauan ennen pandemia-ajan etäbileitä.
Yksi olennainen piirre on erottanut sinut pitkään muista. Se on luonut ja ylläpitänyt muuttumattomuuden illuusiota, vaikka sinäkin olet ajan saatossa muuttunut. Sinun viestejäsi ei nimittäin voinut muokata.
Kun tekstiin jäi kirjoitusvirhe, ainoa keino korjata moka oli julkaista uusi viesti. Sitten harmitti, jos virheellinen viesti ehti saada tykkäyksiä ja kommentteja.
Lopulta en enää edes halunnut muokkausmahdollisuutta. Virheet kuuluvat nettikirjoitteluun yhtä paljon kuin ne kuuluvat jalkapallotuomarointiin. VAR-tarkastuksen sijaan haluan internetiini inhimillisyyttä. Sen viimeisenä linnakkeena sinä tunnuit seisovan.
Sinä muutuit
Kerron menneessä aikamuodossa, vaikka en ole vielä palauttanut avaimia enkä lopettanut kirjoittelua. En vieläkään voi korjata kirjoitusvirheitäni. Nyt se kuitenkin olisi mahdollista, jos alkaisin maksaa kuukausimaksua Premium-asumisesta. Samalla voisin pidentää viestini 280 merkistä peräti 4000 merkin esseiksi.
Viestien pituus – siis lyhyys – on ollut toinen sinua määrittävä piirre. Minä olen rakastanut sinua varmasti eniten juuri tästä syystä. 140 merkkiä pakotti todella miettimään, mitä halusi sanoa ja miten sen saisi selvimmin ilmaistua. Alunperin merkkimäärään laskettiin mukaan myös vastaanottajan nimimerkki ja linkkien koko pituus. Ritviittaminen tapahtui lisäämällä oma kommentti ja RT-merkintä toisen käyttäjän viestin alkuun – jos siihen sattui mahtumaan.
Ei ole sinun ansiotasi, että rakastan tekstin hiomista, mutta sinun ansiostasi minusta on tullut siinä parempi. Olen kannustanut poliitikonalkuja ja viestijöitä treenaamaan viestintäänsä sinun ”mikroblogiisi”. Viime vuosina käytössä on sentään ollut 280 merkkiä ja viestien ketjuttamisestakin on tehty helppoa.
Puhun sinusta imperfektissä myös siksi, ettet ole enää se, jonka opin vuosien varrella tuntemaan. Uuden nimen ottaminen ei ole syy hylätä ihmistä tai virtuaaliyhteisöä, mutta kun nimesit itsesi X:ksi, teit selväksi, että haluat myös sisimpäsi muuttuvan.
Kuten eräs toinen asukas huomautti, vanha nimesi oli käsite, jonkalaisesta moni olisi valmis maksamaan miljoonia. (Maksoihan sinunkin uusi omistaja sinusta 40 miljardia.) Viestisi eivät olleet viestejä vaan tviittejä. Käyttäjäsi eivät olleet käyttäjiä vaan tviipsejä. Viestin edelleenlähettäminen oli ritviittaamista. Kaikesta tästä olit valmis luopumaan. Tai uusi omistajasi oli.
Absolutistin retkahdukset
Ennen kaikkea puhun sinusta kuin menneen talven somesta siksi, että yritän totuttaa itseni ajatukseen elämästä ilman sinua. Kuten sanottua, olen jäähyväisissä niin pitkällä, että tunnustan olevani lähdössä. Monta kertaa olen kieltäytynyt edes harkitsemasta nettikodistani luopumista.
Muistan joidenkin uhonneen lähtevänsä vuonna 2010, kun ilmoitit alkavasi myydä mainostilaa. Omani pohdintani alkoi vasta yli vuosikymmen myöhemmin, kun ”sananvapausabsolutisti” Elon Musk hankki sinut omistukseensa.
Tekniset muutokset sinussa eivät minua karkota enkä haluaisi antaa miljardööri-Muskin sekoilun rikkoa kotirauhaani. Mutta hän alkoi muuttaa sinua. Hän irtisanoi ihmisiä, jotka vastasivat sisältösi moderoinnista. Hän perui porttikieltoja, joita olit aiemmin antanut valeuutisten ja vihan levittäjille. Hän kertoi vievänsä ihmisiltä mahdollisuuden estää häiritsevästi käyttäytyviä kusipäitä omasta viestivirrastaan.
Eikä se sananvapausabsolutismikaan aivan ilman retkahduksia suju. Sinun sivuiltasi sensuroidaan nykyään jopa 83 prosenttia sisällöstä, jota eri maiden hallitukset vaativat poistettavaksi. Ennen Muskin aikaa luku oli noin 50 prosenttia.
Kotini on muuttunut turvattomaksi, someviestittelyni egomaanisen libertaristin rahoittamiseksi. En ole löytänyt vielä paikkaa, johon muuttaa. Ehkä vetäydyn kesämökilleni Instagramiin pohtimaan asiaa.
En syytä sinua vaan kapitalismia ja miljardöörejä. Sinulle sanon, kiitos Twitter, olet merkinnyt minulle paljon.