Tekstitoimistolla on ollut muutaman viikon ajan Twitter-profiili. Perustin sen jakaakseni työhön liittyviä juttuja muualla kuin henkilökohtaisella tunnuksellani, jotteivät herkimmät kokisi töistä puhumista roskapostiksi tai ärsyyntyisi ”mainostamisesta”. Yrityksen johdonmukaista digijalanjälkeä ajattelin myös, kun tekstitoimisto-sanan varasin Twitteristäkin käyttööni.

Ei se helppoa ole. Kun on tottunut sumputtamaan verkkoelämänsä kokonaisuuden yhteen paikkaan, palasen erottaminen uudelle tilille tuntuu ajoittain hankalalta. Ratkaisematon kysymys on edelleen esimerkiksi se, millä perusteella seuraan jotakuta Katinhännän tekstitoimistona, jos seuraan/en seuraa samaa visertäjää Niko Peltokankaana.

Hankaluuden tunnistin jo kirjoitellessani ammattikorkeakoulun Twitter-tileille. Lentävän lauseen mukaan kukaan ei juttele logolle ja tämä lause on tosi. Jos haluaa oikeasti keskustella, naamaa pitää laittaa näkyviin. Usein korporaatiotilit eivät olekaan vuorovaikutusta vaan yksisuuntaista jakamista varten. Yksinyrittäjä haluaa ajatella toisin.

Kirjoittelun sävyä mietin jatkuvasti. Yritän ja yritän ja yritän ja välillä onnistunkin säilyttämään saman aitouden, jolla viestittelen henkilökohtaisesti. Monia muita firman nimellä ja omalla naamalla sirkuttavia vaivaa selvästi sama vaikeus. Asian miettiminen ei välttämättä edes edistä aitoutta vaan saattaa survoa syvemmälle teennäisyyteen.

Suoraa markkinointia – mainostekstien ja tarjousten julkaisemista – Twitterissä olen pitänyt toistaiseksi huonona ideana. Uskoakseni spämmäykseksi sortuva mainostaminen herättää vastareaktion tässä palvelussa nopeammin kuin monessa muussa yhteisössä.

Toissailtana erästä toista elämän estettä pohtiessani hoksasin, etten juurikaan käytä tekstitoimiston Twitter- tai  Facebook-tiloja muiden tuottamien sisältöjen jakamiseen. Yleensä huolehdin vain siitä, ettei viestivirrassa ole tarpeeksi keskustelua. Viestien ja linkkien kierrättäminenkin on keskustelemista, varsinkin kun muistaa lisätä oman saatteensa niihin.

Jos oma yrittäjän verkkoläsnäolo ahdistaa, ratkaisuksi suosittelen vanhaa tuttua: puhu huolistasi jollekin, vaikka blogille.