Isät ja äidit ovat lastensa tekstisuunnittelijoita (copywriter, suom. huom.). Ihmisen nimenantoprosessi ei eroa perusteiltaan yritys- tai tuotenimen tahi sloganin kehittelystä.

Kumpikin on helpompaa, jos on kunnon toimeksianto. Lasta nimetessä asiakas on yleensä tekstittäjä itse, joten toimeksiannon tärkeys saattaa unohtua. ”Annetaan lapselle nimi” ei briiffiksi riitä mutta ”annetaan juuri meidän omalle lapsellemme nimi” sisältää jo huomattavasti enemmän rakennusaineita. Inspiraatiota voi hakea perheen/yrityksen arvoista, historiasta, suvusta, lempibiiseistä tai kotihyllyn kirjallisuudesta. Onpa joidenkin tilauksessa valmiina jopa nimen alkukirjain kuten meidän pilteillä.

Nimen täytyy myös olla erottuva mutta yhdistettävissä kantajaansa. Parhaimmillaan nimi herättää muissa hyväntahtoisella hymyllä oheistetun Niinpä tietysti -reaktion. Väkisinkin nimi muistuttaa jostakin toisesta samannimisestä mutta firmojen ja irmojen täytyy huolehtia, ettei yhteys ole vääränlainen: entisen heilan mukaan nimetty jälkeläinen on ihan yhtä paha moka kuin kilpailijan nimellä paiskattu elinkeinottelija. Jälkimmäinen ei edes mene viranomaisen tarkastuksesta läpi.

Nimeä on hyvä makustella useammassa suussa. Lähipiiristä löytyy kyllä koulukiusaaja, joka hoksaa nimen ilkeät väännökset. Tähän tarkasteluun kannattaa sisällyttää kaikki etunimet ja sukunimikin mahdollisten nimenväännösten ja alkukirjainyhdistelmien vuoksi. Yritys- ja tuotenimien klassisten virheiden taustalla on joskus tämän laiminlyöminen. Murre- ja kielialueen vaihtuessa nimikin saattaa vaihtaa merkitystä. Toisaalta, jotkut haluavat olla PSK-Aikuisopistoja.

Mitä muita tekstisuunnittelun lainalaisuuksia täytyy muistaa, kun nimeää omaa lopputuotostaan?